Kuluneella viikolla suunnistusblogissa jos toisessakin on ynnäilty viime kauden harjoittelua ja esitelty tulevaisuuden suunnitelmia. Itselläni harjoituspäiväkirjan täyttymisaste on suoraan verrannollinen reenien kulkuun, joten heinäkuun alun jälkeen merkintöjä ei varsinaisesti ole tullut pedantilla tarkkuudella. Analyysiä ei siis ole tulossa, sillä mennyt kausi on arkistoitu ja sen nihkeydet ja pettymykset on deletoitu kovalevyltäni. Heinin blogin avaustekstissä mainitsemat kohokohdat olen toki säilönyt, mutta ne voi tarkastaa edellisestä kirjoitelmasta.
Marraskuun alussa lähtökohdat ensi kauteen ovat mainiot; jalat ovat suurin piirtein ehjät ja kroppakin on alkanut taas toimia ennakoitavasti. Tulevaisuus näyttää niin valoisalta, että melkein häikäisee (kuten aina harjoituskauden alussa). Suunnitelmat ovat niin suuria, että en tiedä mihin ne kaikki tämänhetkisessä 45:n neliön kimppakämpässäni säilöisin, puhumattakaan niiden mahduttamisesta harjoitusohjelmaan. Varsinkin, kun yksi suunnitelmista on lapion pitäminen visusti varastossa ja sen myötä jokavuotisesta rakkaasta montunkaiveluharrastuksesta luopuminen. Tänä vuonna aion lepäillä rauhassa aina kun väsymys alkaa hiipiä kroppaan. Tai jollen jo silloin, niin viimeistään sitten kun juoksuaskellus alkaa olla pelkkää hiipimistä.
Koska mulla melko usein realisoituneena riskinä on reenaamisen lipsahtaminen harjoittelun päätarkoitukseksi, on hyvä että ihan koko talvi ei mene reenatessa, vaan välillä pääsee kilpailuihinkin. Pysyy paremmin mielessä, minkä takia tässä itseäni juoksutan.
"Ens kauel" -fraasia taas tälläkin kaudella ahkerasti viljelleenä on mukavaa että tulevan kauden ensi hedelmiä voi päästä poimimaan jo kahden kuukauden kuluttua maailmancupin avauksesta Tasmaniassa. Tosin satokauden ei tarvitse olla runsaimmillaan vielä tammikuussa, sillä elonkorjuu on tietenkin kohdistettu elokuulle. Isompia ja pienempiä väliportaita on aseteltu matkan varrelle ja toivoa sopii, että ne pysyvätkin sopivina askelmina eivätkä muutu matkantekoa hidastaviksi tai peräti ylipääsemättömiksi esteiksi.
-Marika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti