Vammapäiväkirjan jatko-osa

Kirjoittelin tammikuun lopulla vähän päiväkirjaa tänne blogiin. Siitä on nyt kulunut viitisen kuukautta ja vuoden puoliväli on sopivasti käsillä, joten vilkaistaanpa miten mulla on mennyt ja menee nyt.

Helmikuu
Kuun lopulla kävin röntgenissä ja reisiluun kaula todettiin ehjäksi. Sain ensimmäisen kuntoutussuunnitelman:

Maaliskuu
Vesijuoksua, kuntopiiriä ja pikku hiljaa myös pyöräilyä. Jalassa silloin tällöin tuntemuksia, mutta ei kipua ja särkyä. Reeniä 5-13h viikossa, mukana myös ensimmäiset kävelylenkit. Aloitin kilometristä metsässä joka kolmas päivä. Lähdin Espanjaan pyöräleirille kymmeneksi päiväksi kuun lopulla.

Huhtikuu
Lonkka kipeytyi muistaakseni leirin toisena päivänä. Parin päivän paniikkilevon ja lääkärin konsultoinnin jälkeen todettiin, että se on todennäköisesti vain iliopsoas-lihas, joka on talven käyttämättömyyden jälkeen ylikuormittunut ja ärtynyt. Pyöräily jatkui, mutta kävin myös tutustumassa espanjalaiseen uimahalliin ja senioripuiston harjoitusmahdollisuuksiin.

Huhtikuussa pääsin  myös vihdoin aloittamaan juoksun! Ohjelmassa oli pelkkää suunnistusta, koska pehmeä pohja on vähemmän riskialtis luustolle. Tiomilan takia otin riskin ja tein kaikki juoksureenit kovaa, jotta ehtisin kelvolliseen kuntoon lyhintä osuutta varten. Viikkokilometrit olivat 5, 10 ja 11.

Täällä tuli reenin loppupuolella nilkka kipeäksi. Vedin silti tietty reenin loppuun ja pari juoksuvetoa päälle.

Whatsapp-etädiagnosointia

Toisen viikon loppupuolella joku alkoi tökkiä puukolla oikean nilkan sisäsyrjää. Diagnoosina oli ärtynyt hermo. Kivuliain vammani ikinä, mutta kuulemma juoksemalla en saisi hermoa rikki, joten jatkoin juoksemista. Kipukin väheni pikkuhiljaa, joten kävin avaamassa kisakaudenkin pareissa pikkukansallisissa. Huhti-toukokuun vaihteessa tuli jo 24 kilometrin viikko.

Toukokuu
Juuri sopivasti pari päivää ennen Tiomilaa hermo lopetti hermoilun. Alkoi siis näyttää hyvältä. Tiomila-aamuna kävin oikein kävely-hölkkäämässä kivuttoman aamulenkin. Mitä nyt akilleksia hiukan kolotti.

Itse viestin ensimmäinen kilsa laputettiin tietä ja peltoa sellaista vauhtia, mitä jalkani olivat kokeneet viimeksi marraskuussa. Alkurasteille tuli pari pientä koukkua, sitten meni puoli kilsaa hyvin, minkä jälkeen molemmat akillekset lopettivat yhteistyön. Ne jäykistyivät ja kipeytyivät tehden lopuista neljästä kilometristä todella epämukavat. Raahauduin vaihtoon kaukana kohtuullisilta sijoilta ja vasen jalka lähes kävelykelvottomana.

Onneksi oli taas maajoukkuelääkäri paikalla ja valmiudessa. Arviona oli oireiden perusteella tulehtunut tai revennyt peroneus-jänne.

Pari kertaa ehdin suojuosta. Melkein nauratti.

Viikossa se ei tullut paremmaksi kylmähoidolla ja päkiäponnistuksen välttelyllä, joten käväisin magneetissa katsomassa oliko jänne revennyt. Ei ollut, mutta kantaluu oli murtunut.

Rasmuhan se siellä.

Sain vähintään 6 viikkoa juoksutaukoa. Eli lisää pyöräilyä, vesijuoksua ja voimareeniä. Keppejä ei tarvinnut, jos kantapää on koko ajan kivuton. Kivuton ja muutenkin täysin normaalin tuntuinen se onkin ollut suunnilleen kuvauspäivästä asti.



Kesäkuu
Pyöräilyä, vesijuoksua ja voimareeniä. Vesijuoksu tosin vähenemään päin, koska suurin osa uimahalleista laittaa altaansa kiinni kesäksi.


Tytöt juoksi hienosti Venloissa. Tuli itellekin vähäksi aikaa hyvä mieli.


 Kävin kontrollikuvassa viime torstaina ja jalka on parantunut erinomaisen hyvin. Siitä hyvästä sain vielä toiset 6 viikkoa juoksutaukoa, jotta kantapää varmasti paranee.

Paalasmaalla oli hienoa, vaikken pyöräilystä tykkääkään.

Bonuksena lonkankoukistajakin kipeytyi taas pyöräilystä, joten nyt ollaan liikunnattomalla viikolla. Reisiluun kaulan rasitusmurtumanhan voi juoksun lisäksi hankkia pyöräilemällä, varsinkin jollei harrasta mitään tärähtelevää liikuntaa. En aio käydä magneettikuvassa katsomassa, että onko kyseessä oikea vika vai luulomurtuma ainakaan ennen elokuuta.

-vamMarika