Hiton nuiva postaus, jossa avaan koko kisan väli väliltä

Pääsin eilen kirmaamaan Viron Suunto Gamesissa Euromeeting-keskimatkan. Koska kyseessä oli kauden pääkisani, aion nyt kirjoittaa ihan perinteiseen kisa-analyysin, jossa käyn kilpailun läpi väli kerrallaan. Tällaisia analyysejä löytyy suunnistusblogeista harmittavan vähän, joten lienee lukijoidemmekin kannalta mielenkiintoista päästä seuraamaan, miten ajatusmylly pyörii maajoukkue-edustuksia hamuavalla kilpasuunnistajalla.

Levykompassinaisella oli vähän haasteita viimeistelytreenissä.

Taustallahan minulla on harjoituskaudelta 2014-2015 150 juoksukilometriä, joista vajaa satanen huhti-toukokuussa ja loput elo-syyskuussa. Suunnistuksen osuus kilometreistä on kuitenkin n. 80%, joten pidän kilpailuun valmistautumistani varsin hyvänä. Takana oli kuluneelta kaudelta neljä kilpailua, joista kolme juoksin keväällä tuskaisan kipeän jalan kanssa. Lisäksi syksyllä pääsin tekemään Savo-Karjalan AM-keskimatkalla huonon kenraaliharjoituksen ennen eilistä ensi-iltaa.

Asiaan:

Lähtö-1:
Samaan aikaan startannut N21B-sarjalainen yrittää hönkiä ohi K-viitoituksella. Hylkään ajatuksen rauhallisesta alusta ja sprinttaan koolle niin kovaa, etten juurikaan ehdi karttaa aukoa. Onneksi ykköselle menee valtatien levyinen ura.

1-2
Onpas tiheää. Pyöritän polvisuunnan ja löydän rastin, vaikka rastinottoa häritseekin ympyrän reunalla harhaileva itävaltalaismies.

2-3
Itävaltalainen leimaa ja lähtee juoksemaan suunnilleen oikeaan suuntaan. Iskeydyn peesiin, koska naisten rata on kuitenkin vain oikaistu miesten rata. Rastivälillä tulee mieleen, että onkohan hyvä peesata kaveria, jolla ei lähtöajasta päätellen ole kovin hyvä WRE-sijoitus ja jonka näin juuri koukkaavan edellistä rastia. Lippu löytyy kuitenkin mukavasti ja koodikin täsmää.

3-4
Selkä loittonee, mutta polkua pitkin osaan itsekin jolkotella niin lähelle rastia, että kuulen SportIdentin piippauksesta jonkun muun leimaavan lähistöllä.

4-5
Kääntöväli.

5-6
Miksei kukaan ole tarponut uraa tähän kyrveikköön? Alkaa kiukuttaa ja pummaan rastia liian alhaalla notkossa. Ihan oli aukkoa sielläkin eikä mitään tiheikköä.

6-7
Kadotan uran taas. Kyllä pitäisi alkupään lähtijöiden saada jyrättytä maastoon selvempi ura, ettei enää puolenvälin jäkeisellä lähtöpaikalla tarvitsisi raivata pusikkoa. Haahuilen tiheiköstä rastille.

7-10
Mukavia polkuvälejä. Tosin minun ehkä kannattaisi vetää viivaa pitkin, koska polulla runkonopeus ei riitä.

10-11
Alan tummua, mutta onneksi maasto on hyväkulkuista.

11-12
Joudun pysähtymään, että pystyn kiipeämään yli kaatuneesta puunrungosta, jonka normaalisti ylittäisin aitoen.

12-13
Hitot runkonopeudesta, tekisi mieli vain juosta tätä tietä 90 astetta väärään suuntaan, koska tuo yhden käyrän penkka näyttää ylivoimaisen isolta. Rastia lähestyessä näen Lea Vercellottin leimaavan.

13-14
Vilkaisen seuraavaa väliä: helppo, tuskin ranskatar tuota pummaa. Taittelen kartan taskuun ja juoksen Vercellottin selkää kiinni.

14-15
Puolivälissä saan ranskalaisen kiinni. Ohitan hänet ja oikaisen aukolta rastille ohittaakseni polun tukkivan veteraanisarjalaisten kävelyletkan. Otan matkalla mutakylvyn ojassa ja letka on edelläni rastilla.

15-16
No nyt löytyi kunnollinen ura. Hyvä, koska en jaksaisikaan lukea enää karttaa.

16-17
Ei muistikuvia, eli en tainnut pummata.

17-M
Väliaikojen mukaan olen juossut 250 metriä pitkän maalisuoran 3.07 min/km -vauhtia. Järjestäjät ovat siis mitanneet loppusuoran virheellisesti liian pitkäksi.

Semmosta. Ens kauteen!
-marika.

Kertomus henkilöhahmoineen perustuu tositapahtumiin ja kirjoittajan subjektiiviseen kokemukseen. Emme ota vastuuta mahdollisista asiavirheistä. Otsikon tekijänoikeudet kuuluvat S.Haajaselle.