Lähdin reissuun maanantaina 21.12. ja alkuleirin treenailimme kahdestaan siskoni kanssa. Tapaninpäivänä saapuivat myös loput porukastamme Rovaniemeltä. Toisin kuin lähes kaikki muut paikallaolijat, olin ensikertalainen kyseisessä harjoituskeskuksessa. Mukavahan se oli painella menemään vaihteleviä polkuja ja hiekkateitä, kun edeltävät viikot olivat kuluneet tasamaalla nastalenkkarit jalassa. Kolmessa viikossa reitit ehti tietysti juosta ristiin rastiin ees taas, mutta enemmän olin kyllästynyt juoksemaan Nallikarin lenkin täällä Oulussa. Vaikka pääosin treenasimme metsämaisemista nautiskellen, en halunnut tietenkään täysin luopua asfaltista. Hieroimme esimerkiksi kiihtyvän kympin optimireittiä useampana päivänä, jotta tielle osuisi mahdollisimman vähän mutkia, nousua ja häiritsevää liikennettä.
 |
| Yhteislenkillä |
Kokonaisuutena Portugalin reissu oli erittäin onnistunut. Kilometrejä kertyi selvästi enemmän, kuin tavallisilla viikoilla Suomessa, kun kotona osa harjoittelusta tapahtuu hiihtäen. Treenien rytmittäminen onnistui kuitenkin hyvin ja sain tehtyä kovat treenit palautuneena hyvällä kululla. Viimeisellä viikolla alkoi tietysti jo tuntua jaloissa, mutta monttuun asti ei juostu. Muutaman kerran kävin myös Espanjan puolella suunnistamassa ja taitotreenit olivat mukava piristys loppuleiriin.
 |
| Välillä lajinomaisesti |
Parasta reissussa oli tietysti olosuhteet, lämpö ja seura, mutta pitkästä aikaa minun ei treenileirillä oikeasti tarvinnut keskittyä mihinkään muuhun, kuin treenaamiseen. Aina on ollut jonkin verran kouluhommia tai ainakin pientä painetta niiden tekemisestä. Tällä kertaa näin ei kuitenkaan ollut ja en ole joulukuun lopputentistä ulos käveltyäni uhrannut hetkeäkään opinnoille. Ja hyvä niin. Vaikka syksy ei niin erityisen raskas ollutkaan, teki breikki kouluhommista hyvää niin päälle kuin varmasti treeneillekin.
Huomenna on palattava takaisin normaaliin arkeen. Hetkeksi siis vielä Portugalin lämpöön.
-Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti