tiistai 31. toukokuuta 2016

Aloittelevan arvokisamitalistin ohjelma

Nyt kun pääsin metallin makuun EM-kisoissa, haluaisin jakaa täällä tiivistelmän tekosistani, jotka johtivat minut palkintokorokkeelle maailman kärkinaisten kylkeen.

Yksinkertaisesti seuraamalla tätä helppoa kymmenportaista ohjelmaa pääset tasolle, jolla arvokisamitalin voittaminen on mahdollista.


1. Lusi pitkä telakka. Kun ei tarvitse reenata, niin on aikaa pohtia huolella kuinka reenata sitten kun taas pääsee reenaamaan.



2. Hiihdä joulu-tammikuussa niin monta yli 20 tunnin reeniviikkoa, että muistat kirkkaasti koko lopputalven, miltä hiihtolenkillä hyytyminen kahdenkymmenen kilometrin päässä autolta tuntui ja osaat vältellä kyseistä tunnetta.


3. Kun määrä on tehty, voit rauhassa keskittyä laatuun. Toteuta lopputalven laatuharjoittelu Etelä-Euroopassa. Juokse WRE-kisoja ja ole kunnossa väärään aikaan vuodesta.


4. Ota keväällä hermoja repivä pikkuvamma, joka pilaa kevään MM-tyyppimaastoleirin. Toivu kuitenkin täyteen juoksukuntoon parissa viikossa.

5. Juokse näyttökisoissa niin hyvin, että pääset kisoihin.


6. Kun puut alkavat vihertää, hypää allergia- ja astmaliiton vuoristoradan vaunun kyytiin. Käy säätilan vaihtelun mukaan osapuilleen joka toinen viikko huipulla ja joka toinen pohjalla. Eipähän pääse odotukset kasvamaan liikaa. Tunne olosi vähän paremmaksi Suomessa ennen EM-kisoja vain huomataksesi Tsekissä, että kroppaan tarttuu hapen sijaan vain happoa.


7. Uskottele kuitenkin itsellesi sprintin alkuverryttelyssä, että olo on normaali ja lähde juoksemaan kisaa normaalisti. Jää viimeisellä puolellatoista kilometrillä juoksuvauhdin puutteella kärkeen 40 sekuntia. Kiukuttele, mutta lohduttaudu sillä, etteivät nämä EM-kisat ole kauden päätavoite.




8. Ala tuntea olosi paremmaksi keskimatkan havupuisissa mallimaastoissa. Pohdi, että saatat sittenkin kyetä kampeamaan itsesi sijan kymmenen tienoille keskimatkalla, jos liput löytyvät. Tunne alkuverryttelyssä olosi niin tukalaksi, että tavoitteeksi muuttuu maaliinpääsy ennen neljä minuuttia perään starttaavaa Janssonia. Kaiva jostain taisteluasenne esiin ja päätä, että ****t kulusta, mutta et ainakaan koukkaa yhtään tänään. Suunnista hyvin, kärsi itsestäsi irti kaikki voiman rippeet ja kuule maalissa, että mitali tulee. Ole hämmentynyt ja tuuleta nuivakasti.


9. Jos osaat ennustaa keskimatkan kisan jälkeen, että huomenna viestissä et ole palautuneimmillasi, pyydä kakkososuutta. Toivo ankkuriksi naista, jolla fysiikka riittää eli Merjaa. Avaajaksi tuore nainen.

10. Arpaonnesta on hyötyä. Jos ankkuri lähtee kärkipaikan sijaan takaa-ajoon, on suotavaa, että hitaammat hajonnat on kolattu jo kahdella ensimmäisellä osuudella ja ankkuri saa sisäkaarteen. Sitten vain odottelet kiriä, jota Mersu ei koskaan häviä. Juhli voittoa joukkuekavereiden kanssa.




Ja taas tässä kävi näin. Parhaani yritin kirjoittaa hehkutusraportin kisoista, mutta epäonnistuin. Fiilistellään nyt sen verran, että en olisi ikinä uskonut tulevani EM-kisoista kotiin kahden mitalin kanssa. Tosin en tullutkaan, sillä unohdin mitalit hotellihuoneeseen.



-marika.

PS. Liikkuvaa kuvaa löytyy täältä:
http://livecenter.orienteering.org/

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

10mila 2016 - miten meni?

-No.. Tein sen kauheen pummin siellä takarinteessä. Siinä alko tulla vähän eroa kärkeen ja mä katoin että tässä alamäessä kelaan kärjen kiinni. Lähdin siitä tieltä huolimattomasti ja sitte en saanu mistään kiinni siellä rinteessä. Ei hitto, joku yli kolme minuuttii. Kyllä vitutti siinä lopun niityllä ohitella ku edellä oli vaikka ketä. Fyysisesti oli hyvä päivä, mut kyllä siinä alussa lyötiin kovaa se kaks kilsaa mäkeä pelkkiä niitä latupohjia.



-No ihan hyvin. Tein mä siinä pienen virheen sinne mäkeen ja se lopun reitinvalinta. Olis pitänyt mennä tielle mut siellä olisin joutunut siellä yksin puskemaan kun muut lähti sinne vihreeseen oikealta. Mut siinä hävisi varmasti. Se on niin vaikeeta mennä muualle ku letka. Mut olisi siitä saanu sen tärkeen minuutin pois kun sillä reitinvalinnalla kyllä jäi.

-Ois pitäny se Järla ja Århus saada kii tossa loppuniityllä, mut ei vaan pystyny. Alussa oli kyl nihkeetä ku vedettiin ekat kaks kilsaa mäkeen ja siel ku jouduin jyrkint penkkaa kävelee ni mietin et taasko tää on tätä. Mut siit se sit lähti kulkee ihan hyvin siel vaatival alueel. Viimiset pari-kolme kilsaa oli vaan juoksuu ja sain just ennen sitä Klingenberin kii. Sit lähettiin jojottaa siihen tiäl ja mä yritin sitkistel mukana. Kyl mä jotenki siin pysyin mut sit mul oli varmaa pidempi hajonta ku mun piti käyd kaks rastii ja niitten jälkeen niityl iso letka oli yli sata metrii eel ja mä tiäsin et noi pitää vetää kii ennen vaihtoo.
No muut mä sain ku ne koukkas tai oli hajonta, mut just se Århus ja Järla jäi eteen. Iha jees kuitenki kaiken siitepölyhapotuksen jälkeen. Kyl mä niitten maastojen jälkeen mietin et en mä voi ol näin saatanan huano mut pelkäsin kuitenki et oon.
Mut se pual minuuttii ois pitäny viel ottaa et Mandi ois päässy letkaan.



-Pummasin sitä lasten rastia! Ei saakeli sitä samaa jyrkännettä mikä oli junnuilla aamulla. Just olin saanu Järlan selän näkyviin ja sitte sitä joku 30 sekkaa. Ja sitte seuraava reitinvalinta, vedin siinä eka mäen ylös mut sit kuitenki laskin mäen alas ja hävisin varmana. Olis pitäny mennä vaan sieltä ylhäältä kokonaan.
Siinä ois voinu vielä homma kääntyä. Muuten oli hyvä päivä ja happi kulki. Siinä alussa jo tiesi et tänään mä en hyydy. Harmittaa kyllä. Vaikka alussa jäätiin ni olis viesti voinu kääntyy mones paikas.


-Ei mihinkään. En tiä mikä tänään oli mut syke oli vaan koko ajan jotain 160. En tajua miksei mitään tapahtunu vaik koko viikon on kulkenu hyvin. Eilenki oli ihan lupaava kulku. Viime vuonna Venloissa mun keskisyke oli jotain 188 ja nyt hyvä että aerobisen kynnyksen yli.
Ja kyl mä koukkasinki. Heti alussa tossa niityllä vaik oli ihan helppo rasti. Ettenää voi uskoa kuin typerä pummi ennenku näätte gepsin. Mä en tajua miten en tajunnu sitä keltasta ollenkaan. Mä ajattelin jotenki olevani siellä ylhäällä aidalla vaikka tajusin etten voi olla siellä. Mä vittu perustan ilmeisesti suunnistukseni aitoihin. Mä olin kyllä huono. Sori, en tiä koska oisin viimeksi ankkuroinu näin huonosti. Mitä mä jäin keulaan, vaikka kuin paljon. No kuukausi Venloihin, siellä sitte.