tiistai 14. kesäkuuta 2016

Sveitsin flunssaviikko

Viime viikon katsastus- ja leirimatka Sveitsiin oli osaltani melkoinen farssi. Matkapäivä maanantaita edeltäneet kaksi SM-keskimatkan starttia laittoivat kropan koville ja sairastumisriski kasvoi kohisten. Kisojen jälkeen lyhyiksi jääneet yöunet, matkustus kohteeseemme ja talven jäljiltä viileähkö majoitus olivat liikaa vastustuskyvylleni ja heräsin seuraavana aamuna kurkku tukkoisena. Keskiviikkoon mennessä pikkuköhä oli kehittynyt kunnon flunssaksi ja loppuviikko menikin lepäillessä.

Viimeksi, kun sairastin flunssan huhtikuussa pääsarjan MC- ja EM-katsastusten aikaan, sain haudata haaveet kisalipuista kyseisiin kekkereihin. Nyt väliin jäivät viimeiset nuorten MM-näyttökilpailut, jotka juostiin leiriviikon päätteeksi. Valintoihin vaikuttava pistetilini ei ollut kevään muissa näyttökilpailuissa SM-maastoja lukuun ottamatta päässyt juuri karttumaan, joten oli selvää, että voisin tulla valituksi MM-joukkueeseen ainoastaan harkintapaikalla. Mieli oli arvatenkin maassa ja vaikka minulla olikin näyttöjä edellisiltä vuosilta, sain jännittää joukkuen kokoonpanoa viimeiseen asti. Helpotuksekseni minut valittiin.

Toipilaana oli aikaa ihastella maisemia.

Muiden treenatessa minulla oli aikaa analysoida mennyttä kevättä. Jostain syystä olen epäonnistunut useimmissa tärkeissä suunnistuskilpailuissa ja tehnyt sellaisia virheitä, joita en yleensä tee. Juoksuvauhti sen sijaan on ollut hyvällä mallilla. Olen huomannut, että harjoitteluni painopiste on fysiikan vahvistamisessa paitsi tuntimäärällisesti, mutta myös ajatuksen tasolla. Treenaan niin kuin lajini olisi kestävyysjuoksu ja taitoharjoitukset ovat välillä kuin kevyen juoksulenkin korvikkeita. Kesän pääkisojen lähestyessä on ollut tärkeintä se, että juoksu kulkee, eikä viimeistellä suunnistusvirettä.

Edelleenkin minulle on tärkeää mitata juoksuvauhtini kehittymistä juoksukisoissa, jotka kertovat konkreettisesti sen hetken kuntoni. Aion kuitenkin tästä eteenpäin mennä enemmän suunnistuksen ehdoilla ja tehdä sellaisia valintoja, jotka auttavat minua kehittymään nimenomaan suunnistajana, eikä vain juoksijana. Suunnistus on kuitenkin se laji, jossa tahdon menestyä ja päästä pitkälle. Nyt siis vain pää pystyyn ja kohti heinäkuuta, jolloin saan Sveitsissä uuden mahdollisuuden, kun JWOC starttaa.

-Anna