Kunto puhuttaa

Viime viikonlopun kuuma puheenaihe oli suomalaisten kunto. No, siinä yhteydessä oli hieman turhan karkeita yhtäläisviivoja monessa kohtaa vedetty, mutta ainakin asia puhutti monia.

Kovia yhtäläisviivoja ruukataan myös vetää tässä vaiheessa harjoituskautta suunnistajien etelän-leirien tuloksista ja tulevan kauden kunnosta. Sofia haki itselleen referenssiä omasta kunnostaan pari viikkoa sitten järjestettyissä suunnistajien halli-MM:ssä, jona Portugal O-meetingiä on alettu kutsumaan. Monena viime vuonna olen itsekin testaillut kuntoani tässä vaiheessa kautta tuolla mainituissa kisoissa. Välillä on tullut positiivista palautetta, toisinaan kovin masentavia tuloksia omasta kilpailukunnosta. Minun kohdallani yhtäläisviiva on ainakin parina vuotena ollut se, että kun kulku on tässä vaiheessa ollut kova, edessä on ollut jyrkkä laskusuhdanne kesää kohti mentäessä.

Tämä talvi on ensimmäinen 10 vuoteen kun en ole käynyt, enkä tule käymään etelässä talviharjoituskaudella. En siis myöskään tule testaamaan kilpailukuntoani ennen maaliskuun lopun Danish Springiä, jonne eSKottarien kanssa olemme suuntaamassa. Päätös juontaa juureensa vaikeaan alkutalveen ja loppusyksyyn, joita varjostivat jalkavaivat ja influenssa (josta myös tässä blogissa tuli kirjoitettua). 

Tällä oli ikävä juosta.

Juuri tällä hetkellä en tarvitse kilpailuja todetakseni, että kuntokäyräni on kovassa nousussa. Sairasvuoteelta toivuttuani tammikuun puolen välin paikkeilla olen päässyt treenaamaan suunnitelman mukaisesti ja tunteja on kertynyt mukavasti. Ja mikä parasta, myös juoksumääriä olen pikkuhiljaa saanut lisättyä. Se, että hajoittelu maistuu ja tekeminen on mukavaa kertoo jo itsessään kehityksestä. Harva treeni on maistunut puulta tai tuntunut huonolta, ja uusia rajojakin on tullut koeteltua mm. "Kangasvuoren kevennyksellä" eli Jyväskylän "Murhaajamäessä" ja Kokkolan yhteislyseon käytävillä. 

On tässä vähän pääkoppaakin treenattu!

Alussa kaikki on helppoa kun kuntoa lähdetään kasvattamaan. Kaikki treeni kehittää, noin suurin piirtein. Niinpä vielä on helppo hymyillä ja ottaa kuntoa vastaan. Ensimmäisen varsinaisen vertailukohteen omasta kunnostani saan sitten maaliskuun lopulla Tanskassa. Tavoite kuitenkin on, että siinäkin vaiheessa voin vielä todeta, että suunta on ylöspäin!

-Heini

Pohjantähden hienosta HiSu menestyksestä innostuneena
lähdössä sivakoimaan AM-urille.

Kylmästä lämpimään

Alkuvuosi on kulunut hujauksessa. En ehtinyt sitä juurikaan odotella, kun koitti jo helmikuu ja aika talven lämpimän leirin. Kohdemaa oli tänäkin vuonna Espanja ja saavuimme tänne Alicanteen tiistaina. Levottomat ja liian lyhyet yöunet hotellissa yhdisttettynä matkustukseen tekivät ensimmäisestä reissupäivästä melko rankan, ja tutustumisharjoitus oli syytä ottaa maltilla. Toisena treenipäivänä jalkojen tukkoisuus alkoi hellittää ja suunnistuskin mastui hyvältä muutaman kuukauden tauon jälkeen.

Tänään meillä oli ensimmäinen kovempi harjoitus. Luvassa oli pitkänmatkan treenikisa mäkisessä maastossa modifioidulla kartalla. Karttaan oli jätetty käyrien lisäksi ojat, kivet ja jyrkänteet, mikä teki vaativasta maastosta vielä astetta haastavamman. Oma suoritukseni sisälsi enemmän nousua, kuin reidet olisivat toivoneet, hienon gepsikäyrän ja suunnistusnautintoa koko rahan edestä. Illalla kävimme vielä lyhyen yösuunnistuksen lähimaastossa ennen yhteistä illallista.

Leiri tulee kestämään omalta osaltani ensi viikon torstaihin saakka. Tavoitteena on tehdä laadukkaita treenejä hyvissä olosuhteissa ja mukavalla porukalla. Ulkomaanleirejä on vuodessa sen verran vähän, että se jo itsessään antaa treenaamiselle extraboostia. Lämpimät ja aurinkoiset kelit ja niiden tuoma rusketus ovat tietty plussaa. Reissun päätteeksi osallistun Turussa järjestettäviin nuorten SM-hallikisoihin. Siellä toivon mukaan keräillään leirin kypsyttämiä hedelmiä ja laitetaan ennätykset uusille lukemille.

Lämpimin terkuin,

Anna

Liian piukat pakarat

Viimeisen päivitykseni jälkeen treenirintamalla on tapahtunut toivottua vähemmän. Sain nimittäin Etelä-Afrikan korkeanpaikan leirillä ärsytettyä pakaran ja takareiden siihen kuntoon, että on pitänyt tehdä hieman kompromisseja harjoittelussa. Jalassa ei pitäisi olla mitään vakavaa, toivottavasti, ja tällä hetkellä koipi onkin ollut jo rauhoittumaan päin. Kuitenkin hieman korpeaa se, etten ole pystynyt optimaalisesti hyödyntämään takaisin merenpinnalle paluun tuomaa buustia. Tällä hetkellä, kun MM-kisoihin on aikaa vielä kuusi kuukautta, on tärkeämpää saada jalat toimimaan kuin muutamat rataharjoitukset kellotettua. Toimenpiteinä tähän jalan rauhoittumiseen on ollut harjoittelun kokonaismäärän vähentäminen, korvaavien harjoitteiden lisääminen, kaikkien tietämieni kehonhuollon asiantuntijoiden luona vierailu ja pienen flunssa sairastaminen.

Tässä vielä muutama muisto lämpimästä:

Välillä palauttavalla lenkillä olivat mukana myös sauvat, seeprat ja UV:t.

Kokonaisvaltainen MM-valmistautuminen: Whisky Tasting, Skotlantilaisella menulla

Ruohoradalta Belfastista. Kuvaaja on painanut nappia oikeaan aikaan.

Tyttöjen kanssa yhteistreenit olivat reissun parasta antia.

M. Sianoja suuntaamassa.

Alkaneella viikolla on tarkoitus lähteä tyttöjen reissulle M. Kaupin kanssa POMmiin eli Portugal O-Meetingiin. Kilpailut ovat suunnistajien hallikauden suurimmat karkelot, jossa viivalla on yleensä pitkä liuta maailman kärkinimiä. Kilpailut ovatkin hyvä paikka testata missä mennään harjoittelussa tällä hetkellä sekä fyysisellä että taidollisella puolella. Tässä vaiheessa harjoituskautta korjausliikkeitä on vielä helppo tehdä, mutta toisaalta liian radikaaleja johtopäätöksiä ei helmikuun alussa juostavista kisoista kannata tedä. Itselleni tällaiset kovatasoiset harjoituskilpailut ovat parhaita harjoituksia oikeita kipailuja silmällä pitäen siksi, että niissä keskittyminen tuppaa olemaan hyvällä tasolla. Kovat vastustajat, numerolappu, lähtöaika, kuulutus, loppusuora.

Portugalista paluun jälkeen käyn hengähtämässä kotona viikon verran, jonka jälkeen lähdetään maajoukkueen kolmen viikon leirille Espanjan Alicanteen. Leiriohjelma näytti sen verran tiukalta, että tulen varmasti nauttimaan reissusta. Toivottavasti myös pakarani.

/sohaaja

ajatuksen voima...ajatuksettomuuden voima...

Piti kirjoittaa blogiin tällä viikolla. Viikkoa on jälellä tunti ja kaksikymmentäneljä minuuttia ja vähenee koko ajan. Havaihduin äsken (tultuani Turuust kolmekymmentäkolme minuuttia sitten, jossa lähtö viivastyi unohtuneen kännykän takia, tyhjennettyäni kassit, täytettyäni pyykkikoneen, etsittyäni hukkuneen luottokortin löytäen samalla ”ei niin kadoksissa olleen” ajokortin) siihen, että harjasin hampaita oikealla kädellä, vasemmassa pidin kirjaa, jota "luin" ja samalla venytin vasempaa pohjetta tasapainotyynyllä seisten. Lopputulema: hampaat ehkä melkeen puhtaat, hampaankoloon jää aina jotain, tekstistä en tajunnut mitään ja pohjekin venyi kohtuu heikosti horjuvassa asennossa. Tätä tulee suuremmassa kuvassakin vähän turhan paljon. Ja mitä näistä meikäläisen perusillan tapahtumista opin...aina toivon että paljon, todennäköisesti aika vähän. 

Piti oikeesti kirjoittaa alla olevasta aiheesta, mutta pitänee ensin vähän korjata tätä peruspeliä.:) Ehkä jatkan sitten ensi kerralla tosta otsikon ekasta aiheesta... 

mandi

Rakas päiväkirja

23.11.14
Rakas päiväkirja,
tänään juoksin reilut pari tuntia Vuokatinvaaran vaelluspoluilla. Höttöistä lunta oli pari senttiä, mutta se ei juoksua haitannut. Maisemat ja kulku olivat kohdallaan.

Täällä juoksin.

24.11.14
Rakas päiväkirja,
aamulla oli syksyn toiseksi viimeinen englannin tunti. Olenkohan nukkununt jotenkin huonossa asennossa, koska oikeassa etureidessä vihlaisee hermokipu tuolilta noustessa pitkän istumisen jälkeen, vai aiheuttiko eilinen lenkki lantion seutuun jumia.

25.11.14
Rakas päiväkirja,
edelleen hermovihlaisu ylösnoustessa. Erikoinen juttu, sillä ennen vastaavaa on ollut vain takareidessä. Tänään lonkankoukistaja tuntui ärtyneeltä myös juoksutekniikassa, mutta ratavedoissa ei ollut ongelmia. Hierojakaan ei löytänyt mitään normaalista poikkeavaa kireyttä.

27.11.14
Rakas päiväkirja,
oikean lonkan seutu vieläkin pahasti jumissa, joten siirrän tasotestin eteenpäin. Juostessa ja kävellessä edelleen jotain hermokivun kaltaista. Jumppailen lantion seutua ahkerasti kuten fysioterapeutti neuvoi. Ei sen kuitenkaan pitäisi olla rasitusmurtuma, koska hyppiessä ei tunnu mitään. Menen ensi viikolla Säkylään ja fysioterapeutti voi katsoa jalkaa ja toivottavasti kertoa, mistä puristaa ja millä jumin saisi pois. Puolitoista viikkoa Australiaan lähtöön, joten pitää olla varovainen.

1.12.14
Rakas päiväkirja,
en ole tehnyt kolmeen päivään yhtään reeniä, mutta jalka ei tunnu paremmalta. Tänään yritin käydä hölkkäämässä. Pystyin juoksemaan kymmenisen minuuttia, mutta sen jälkeen oli pakko kävellä pois. Ja levähtää välillä puistonpenkillä, koska tuntui siltä, että jalka pettää alta. Taidan soitella maajoukkuelääkärille illalla.

3.12.14
Rakas päiväkirja,

Täällä olisin voinut juosta.

Kävin tänään magneettikuvassa ja reisiluun kaulassa näyttäisi oleskelevan rasitusmurtuman esiaste. Maailmancup jää väliin, mutta kahden viikon keppikävelyn ja levon jälkeen pitäisi päästä korvaavan pariin ja ehkä jo tammikuussa juoksemaan, mikäli vamma paranee hyvin. Lähden kuitenkin Australiaan, sillä siellä voin pyöräillä ja vesijuosta.

Täällä olisin voinut vesijuosta.

18.12.14
Rakas päiväkirja,
jalka on edelleen kipeä. Kipeytyy keppikävelystäkin.

21.12.14
Rakas päiväkirja,
kokeilin vesijuoksua järvessä. Ei tuntunut 15 minuutin juoksun aikana, mulla illalla alkoi särkeä.

23.12.14
Rakas päiväkirja,
kokeilin vesijuoksua ilman jalkoja. Luusärky tuli.

28.12.14
Rakas päiväkirja,
käytiin eläinpuistossa. Koalat nukkuvat vajaa 15 tuntia vuorokaudessa, syövät 4 tuntia ja ovat ruokalevolla viitisen tuntia. Aktiivista aikaa niillä on keskimäärin 4 minuuttia vuorokaudessa. Kuulostaa tutulta.

Täällä keppikävelin.

11.1.15
Rakas päiväkirja,
en ole edes yrittänyt reenata viime viikkoina, vaan antanut jalan parantua rauhassa. Viime päivinä olen päässyt sentään luonnon helmaan seuraamaan maailmancupia. Yllättävän vähän tuotti pahaa mieltä olla keppien kanssa kisapaikalla katsomassa kun muut juoksevat. Jalkakaan ei kipeytynyt, vaikka kisaturistipäiviin mahtui melko paljon kävelyä.

 

Sauvakävelysuunnistusmaajoukkue

17.1.15
Rakas päiväkirja,
saavuimme edellispäivänä Suomeen. Koska jalka on ollut kivuton viikon verran, kävin eilen kuntopyöräilemässä 20 minuuttia ja tänään puoli tuntia. Ei tuntemuksia! Lisäksi olen nyt Suomessa kävellyt ilman keppejä sisällä, eikä jalka ole millänsäkään. Kolmen päivän päästä menen magneettikuvattavaksi, jotta nähdään miten vamma on parantunut.

20.1.15
Rakas päiväkirja,
ennakkoaavistukseksi tulevista kuvista jalka kipeytyi eilen, kun päivän aikana jouduin kävelemään aika paljon eli yhteensä ehkä kilometrin. Kuvissa näkyy särö luussa, eli siellä onkin ollut rasitusmurtuma eikä pelkkä esiaste. Kepit pitää ottaa takaisin käyttöön, kuntopyöräilyuraani voin ehkä varovaisesti jatkaa viikon päästä ja juoksua maalis-huhtikuussa.

Koska jaksoin joulukuisen diagnoosin jälkeen olla positiivisin mielin, niin nyt voin varmaan synkistellä niin paljon kuin sielu sietää? Alkajaisiksi matkustan Pelloon, koska siellä pitäisi olla synkeä kaamosaika ja vähintään kolmekymmentä astetta pakkasta.

 

Epäonnistuin riittävän synkän kuvan ottamisessa.

25.1.15
Rakas päiväkirja,
kaamos ei ole näillä leveysasteilla alkuunkaan riittävän synkkä. Olen oleskellut sisällä verhot visusti ikkunoiden edessä ja koostanut ruokavalioni D-vitamiini- sekä kalsium-tableteista.


-marika.

A Night In Fluenza

Yö on pimeimmillään. Ainoastaan katuvaloista heijastuva keltainen valo pilkahtaa verhojen välistä. En tiedä mitä kello on kun avaan silmäni mutta tuntuu kuin vasta olisin ne sulkenut yrittäessäni nukahtaa. Palelen vaikka päälläni on pitkähihaista ja lahkeista ja villasukkaa. Kehoni särkee ja  lihakseni kouristelevat. Tuskan hiki puskee ohimoille jotka jyskyttävät kuin niitä louhisivat kymmenet kaivosmiehet. Vetäydyn kerälle ja vedän peittoa tiiviimmin ympärilleni. Tuntuu kuin kallon onteloissa riehuisi tulipalo ja hengittäminen on tuskallista. Yritän halita vilunvärinät ja suljen silmäni. Päässäni kulkee irrallisia ajatuksia jotka tuntuvat jahtaavan toinen toisiaan. Jotkut ajatukset kasvavat ja hidastuvat ja voimistuvat enkä tiedä ovatko ne unta, totta vai mielikuvitusta. Toivon ensimmäistä, olen rättiväsynyt.

Avaan jälleen silmäni. On edelleen pimeää mutta pimeys ei ole yhtä tiivistä kuin aiemmin. Aivan kuin tuolta verhojen välistä jo näkyisi hieman luonnonvaloa. Minulla ei ole kuuma vaikka olen hiestä märkä. Nenääni polttaa ja kitalaki on kuin hiekkapaperia. Nousen ylös ja astelen pimeään keittiöön hakemaan vettä. Vesi maistuu karvaalta mutta kostuttaa suuta. Palaan petiin ja yritän hakea asennon jossa saisin unen päästä kiinni. Havahdun yhtäkkiä ääneen rappukäytävästä. Motorinen surina kajahtaa ilmoille ja voimistuu kunnes päättyy metalliseen kolinaan. Seuraavaksi äänet tulevat oveltamme. Postiluukku kolisee ja seuraa vaimea tömähdys. Lehti, tietenkin. Hikoiluni on loppunut. Vilunväristykset lisääntyvät ja särky hiipii lihaksiin kuin nousuvesi. Käperryn kyljelleni ja yritän keskittyä hengittämään. Sisään, ulos, sisään, ulos. Vaivun johonkin unen ja valveilla olon välitilaan. Ulkona valo lisääntyy, aamu on tulossa.

-hw

Loma lopuillaan, vuosi aluillaan

Vuosi vaihtui muutama päivä sitten ja niin oli aika summata vuoden treenitunnit ja kilsat. Koska tykkään edelleen käyttää Juoksija -lehden perinteistä harkkapäiväkirjaa, vei homma jonkin verran aikaa (MyO:sta ne varmaan näkisi suoraan, mutta luotan enemmän tähän perinteiseen versioon). Vuoden faktat on kuitenkin kiva saada ynnättyä ja vertailla tilastoja edellisiin vuosiin. Uusi vihko on nyt käyty hommaamassa, eli eikun sitä sitten vaan täyttämään!

Tämän illan kuntopiiriä

Jumppa jatkui kotona (kuvaajan piti olla nopea :D)

Loma on sujunut mukavan rennosti Rovaniemi-Saariselkä akselilla ja näillä näkymin reissaamista muualle on luvassa vasta helmikuussa. Viime viikon treenit ovat sujuneet kivasti ja treenikausi on hyvässä vauhdissa. Talven ainoa ''etappi'' ovat helmi-maaliskuun vaihteessa järjestettävät nuorten SM-hallit. Sinne olisi kiva saada ajoitettua jonkinlainen kisakunto, mutta muuten tavoite on saada harjoiteltua hyvin kevättä ja kesää varten. Eniten odotan helmikuun leiriä Espanjassa: lämpöä, brunaa ja sulia baanoja. Vielä siihen on se puoltoista kuukautta… Siihen asti täytyy nauttia pakkasista.

Välillä on varmasti hyvä levähtää ja laiskotella, mutta nyt lomalla olen kyllä ollut erityisen saamaton. Kaikkea järkeväähän tietysti voisi tehdä, etenkin opintojen saralla kirjoitusrumban alkaessa taas kuukauden päästä. Noh, keskiviikkona tämä nautiskelu päättyy, kun viimeiset neljä kouluviikkoa alkavat. Tänä iltana kanavoin ylimääräisen energiani leivontaan ja pyöräytin pellillisen sämpyläruutuja. Reseptin tarjosi Nalle-ruiskaurahiutalepaketin takaosa. Ihan hyvää tuli!

Mikäli ennusteisiin on luottamista, huomenna pitäisi mittarin lukema painua taas alle kahdenkymmenen pakkasasteen. Lepopäivä sattui siis ihan hyvään saumaan kelin puolesta. Harmillisesti myös Tour De Ski lepää huomenna, joten penkkiurheilua ei ole tarjolla. Täytyy siis nauttia toiseksi viimeisestä lomapäivästä muilla konsteilla.

Viikon päätteeksi toivotan vielä kaikille iloista ja antoisaa uutta vuotta 2015!

-Anna