keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Hallikausi

Mistä tietää, että hallikausi on epäonnistunut?

Tämäntalvinen hallikausi ei mennyt niin kuin piti, vaikka aikani vietinkin hallissa: sekä uimahallissa että urheiluhallissa, mutta juoksuliikkeitä kartan kanssa tai ilman ei nähty.

Joulun jälkeen, tarkalleen ottaen 27.12. iltapäivällä alkoi akilleen ympäristössä tuntuman jäykkyyttä. Takana oli pitkä reippaanlainen mäkiharjoitus ja ensimmäinen pakkaskeli pitkän plussakeleilyn jälkeen. Otollinen hetki siis jänteille alkaa kiristellä, jos syytä on. Nyt oli.

Laitoin juoksuharjoittelun jäihin jalkani kanssa. Ensimmäiset spekulaatiot ongelmapaikasta kohdistuivat akillesjänteeseen. Myöhemmin valkeni, että tulehdus onkin ukkovarpaan jänteessä.

Täytin vuosia. Periaatteessa menee hyvin (kaljun saa piiloon, rypyt peitettyä meikeillä ja tekarit vielä muistaa laittaa suuhun). Mutta jalka on kipeä, sille keskaria.


Vesijuoksin, sotkin crosstrainerilla, jumppasin, voimailin. Harjoitteluni ei ole ollut mitään anttolaismaista treenimäärällä ilottelua, mutta kuitenkin ihan kelvollista harjoittelua. Olen nimittäin hieman miettinyt, että hyvin useat vammat kuormittuvat myös korvaavia harjoitusmuotoja tehtäessä, joten telakka-ajan pitämiseksi mahdollisimman lyhyenä tuntuu järkevältä olla yrittämättä mitään uusia halliennätyksiä harjoitusmäärien suhteen.

Sellaisen viisi viikkoa se otti, että aloin jälleen juosta. Edelleen juoksen vain osan harjoituksista. Pohkeet menevät jöggiin jokaisesta juoksukerrasta, ja tämäkös ei jalkaterän jänteille tee hyvää. Mutta maltillinen olen ollut juoksuun palaamisen kanssa, suorastaan rauhallinen. Laskeskelin, että MM-kisoihin on vielä yli puoli vuotta. Siinä ehtii vielä vaikka mihin ja mitä.

Ensi maanantaina lähden kuukaudeksi maajoukkueen kanssa jo entuudesta tuttuun Barbateen. Tavoitteena olisi, että saisin juosta kivutta ja ilman jatkuvaa tunnustelua ja puntarointia, että montako minuuttia ja metriä uskallan juosta. Tällä hetkellä jokainen juoksuaskel kehittää, ja sekös on kiva.

Vastaus: epäonnistuneen hallikauden yksi tunnusmerkki voisi olla se, että kun (lopulta) menee halliin juoksemaan, niin pitää hetki miettiä mihin suuntaan lähtisi kiertämään.

-Sofia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti