Terveiset maanpinnalle

Hiljennyin jouluun hidastamalla kilometrivauhtini ja matkustamalla kuukaudeksi korkealle, Etelä-Afrikan harjoittelukuplaan Dullstroomiin. Korkeutta on rapiat 2000m, happea vähemmän, mutta UV-säteilyä sitäkin enemmän. Tiesittekö, että sateella voi palaa? En minäkään.

Korkealla leireily ja harjoittelu on hieman erilaista kuin merenpinnan tasolla. Kokemusta minulla alkaa olla jo jonkin verran: olen täällä Dullstroomissa nyt kolmatta kertaa, yhden korkean kuukauden olen viettänyt Italiassa Dolomiiteilla ja lisäksi lukuisia hapettomuudelle altistumisia on tullut sekä Ranskan että Italian MM-leireilyjen myötä. Nyt adaptoituminen onkin ollut selvästi helpompaa ja nopeampaa kuin aiemmilla leireillä. Yleensä leirien ensimmäiset neljä päivää ovat olleet sysisynkkiä, ja 10:nnen päivän kohdalla on tapahtunut selkeämpi adaptoituminen. Nyt kuitenkin tuntui selvästi helpommalta alusta asti. Tai sitten kunto on vain niin kova, että lihakset eivät tarvitse happea.

Jotta korkeanpaikan leiristä saa mahdollisimman suuren hyödyn irti, on oltava huolellinen monen asian suhteen. Leirille on turha lähteä, jos elimistön rautavarastot ovat  tyhjät. Kilometrivauhdit ovat hitaampia kuin merenpinnan tasolla, joten lyhyitä spurtteja, aukkareita, rullauksia, ruskoja, täpöjä ja lasketteluja saa juosta koko ajan, jottei kotiin saavu entistäkin hitaampana. Tyypillisiä haasteita korkealla leireilijälle ovat usein myös väsy, joka ei aina muutu yöllä uneksi, ja maha, joka on soirossa raudasta. 

Kuormituksen kanssa on oltava tarkkana. Koska korkealla palautuminen on hitaampaa, kannattaa  sitä myös seurata. Varsinkin kokemattoman leireilijän on syytä vaikkapa mittailla aamuisin ortostaasia tai kerätä yösykkeitä sekä käyttää lenkeillä ahkerasti sykevyötä.  On tiedostettava, että aerobinen ja anaerobinen kynnys ovat alempana. Laktaattimittari onkin hyvä apu sekä palautumisen seurannassa, kynnysten määrittämisessä että kovien treenien kontrolloijana (ei se syke, vaan se happo!). Kokemuksen kasvattaman perstuntuman myötä voi sitten joitain mittareista karsia.

Tässä tärkeimmät huomiot, sitten vaan tahkoamaan kilometrejä.

Leiriä on kulunut pian pari viikkoa. Harjoittelu on edennyt suunnitelmien mukaan. Ensimmäisten harmaampien päivien jälkeen Jaffa on naureskellut lumenvalkoiselle ihollemme ja polttanut eriskummallisia muotoja kehoomme sinne, missä aurinkorasvasta on ollut uupelo. Mangot, avokadot, macadamiapähkinät ja naudan liha ovat muodostaneet tuoreudellaan ja halpuudellaan ravintopyramidin pohjan. Kotiapulaisemme lähikylästä tulee joka aamupäivä petaamaan sänkymme, tiskaamaan tiskimme ja lakaisemaan lattiamme. Elämä täällä on helppoa. Itse ei tarvitse kuin harjoitella. Ja sehän onnistuu.

-shaajane