Jalan pitäisi olla ehjä. Se oli lähes ehjä maaliskuun alun magneettikuvassa. Sain jättää kepit pois ja alkaa pikkuhiljaa vesijuosta ja pyöräillä nousujohteisesti. Pääsin tekemään ekat maastokävelytkin. Kolme viikkoa meni ongelmitta, mutta pyöräilyleirillä Espanjassa ekan pidemmän ja nousuisemman lenkin jälkeen talven uskollinen seuralaiseni leposärky palasi lonkkaan. Reenit jäihin, paniikkigooglausta ja -viestejä lääkärille.
 |
| Espanjalaista suunnistussatsausta - kaivettu suppamaasto |
Olin siis joko rikkonut kolme kuukautta parannellun luun tai sitten lonkassa kolotti joku muu. Päätimme doctor Möön kanssa valita vaihtoehdon b) jokin muu ja jatkaa reeniä, sillä jollei luu kestä nyt, niin ei se kestä koko kaudella. Syynä kolotukseen voisi olla esimerkiksi ensin käytön puutteesta surkastunut lonkankoukistaja, joka nyt sitten käytöstä ylirasittuu ja ärtyy.
Tehtiin suunnitelma, jolla selviän mukaan Tiomilaan, jos kaikki hyvin menee. Jos ei mene, niin kohta kävelen taas keppien kanssa. Oli helppo päätös jatkaa reeniä, sillä kun yritti parantaa jalkaa levolla ja maltilla melkein neljä kuukautta, niin onhan se jo riskinoton vuoro. Kestää, jos on kestääkseen. Jos ei kestä, niin voin ainakin lopettaa haihattelun tämän kesän osalta.
 |
| Pyöräilymaasto ennen ongelmia |
 |
| Pyöräilymaasto jälkeen ongelmien |
Vajaat pari viikkoa sitten teinkin ekan juoksureenin, 2 kilometriä maastossa. Maastossa olen edelleen pysynyt, eilen meni jo 4 kilometriä ja yhteensä juoksua on takana huimat 15km. Jalka roikkuu edelleen mukana, kiukuttelee lähes jokaisen reenin jälkeen, mutta ei ole mennyt huonommaksikaan. Pysyisi nyt kasassa sinne toukokuun yhdeksänteen päivään, näin aluksi.
-marika.
 |
| Parkkeerasin taskuun. Kuvan auto ei liity tapaukseen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti