10-Mila oli joukkueellemme epäonnistuminen, kuten Marttiina
edellisessä päivityksessä kertoikin. Voitte uskoa, että Venloissa yritetään
yliyrittämättä tehdä kaikki paremmin.
Ruotsin reissun jälkeen alkuviikkon meni palautumiseen, koomailuun ja
univelan kuittaamiseen. Korkkasin uimastadionin vesijuoksukauden, istutin
yrttejä ikkunalaudalle, kävin pilateksessa sekä Heikillä huollossa. Eipä siinä montaa päivää
ehtinytkään märehtiä, kun oli jo aika startata Huippuliigan ensimmäisessä
osakisassa Sammatissa PRISMA -rasteilla. Tarjolla oli Huippuliigaksi erityistä
herkkua: pitkä matka, kunnon maasto ja hienoa ratamestarointia (kiitos J.
Saarinen!). Oma suorittaminen oli kohtalaista, mutta ei mitenkään loistokasta.
Se riitti sijalle 4.
Lauantain pyhitin maajoukkueen sprinttipäivälle. Aamulla osallistuimme Aulangon Sibelius Sprinttiin, jossa juostiin kulttuurimaisemassa melko nopeaa ja helppoa sprinttiä. Ei toki niin helppoa, etteikö vääriä reitinvalintoja pystynyt ottamaan.
PRISMA-rastien hyvä rata haastavan pienellä alueella. |
Lauantain pyhitin maajoukkueen sprinttipäivälle. Aamulla osallistuimme Aulangon Sibelius Sprinttiin, jossa juostiin kulttuurimaisemassa melko nopeaa ja helppoa sprinttiä. Ei toki niin helppoa, etteikö vääriä reitinvalintoja pystynyt ottamaan.
Sibelius Sprintin sijalla kaksi sai palkinoksi repullisen tarpeellisia ja repun. Menee melkein saamieni palkintojen kärkikastiin. |
Iltapäivällä harjoitusohjelmassa oli pienissä ryhmissä yhteislähdöllä
sprinttivetoja Hämeenlinnan keskustassa. Se oli kovaa touhua! Aamupäivä ei
painanut yhtään, kun muita naisia hönki ympärillä. Virheitä ei sallittu, ja jos
sellainen tuli tehtyä, niin palaute oli välitön. Vedot olivat sopivan lyhyitä:
ehdin juuri kiihdyttämään täyteen vauhtiin, ja sitten se jo loppui (eli 3-5
minuuttia). Oli kivaa vaihtelua tulla
välillä ulos metsästä ja kaasutella hieman kovempaa. Totta puhuakseni itselläni
vauhti oli kuitenkin likimain samaa kuin metsässä. Vaikka laitoin irvistyksenkin
kehiin, niin vauhti ei muuttunut. Mutta tekipäs se silti niiiiiin hyvää yrittää
kiusata koipia nopeammalla liikehdinnällä! Sunnuntain pitkä suunnistusharjoitus
ryteikössä palautti kiusatut nopeat solut takaisin unitilaan.
Sprinttivedot Hämeenlinnassa. (Kuva: Harri Koski) |
Vähitellen ajatukset ovat kääntymässä kohti ensi viikonloppua, josta on tulossa mielenkiintoinen. Lauantaina
Huippuliigaillaan sprinttiä Särkänniemessä, ja sunnuntaina ratkotaan
keskimatkan suomenmestaruuksia Ikaalisissa Luhalahdella. Pää saattaa mennä pyörälle
ja oksettaa, mutta tarkkana saa molemmissa kisoissa olla, jos mielii tuikkia.
/Sohaaja
/Sohaaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti