Sanattomaksi vetää, ainakin näin maanantaina heti huikean Venla-viikonlopun jälkeen. Niin suuria tunteita, kokemuksia ja elämyksiä lauantai jälleen tarjosi, ettei niitä helposti sanoiksi pueta. Neljätoista kertaa olen jo ollut mukana, mutta aiempi kokemus ei yhtään haalista tämänkertaista elämystä. Ehkä päinvastoin, se jopa mahdollistaa uudella tavalla kaikesta nauttimisen, niin odotuksesta, innostuksesta kuin jännityksestäkin.
Yhteenkuuluvuus on yksi suurimmista Jukolaan liittyvistä tunteista. Todellakin tuntuu siltä, että kaikki Jukolaa seuraavat ihmiset ovat hetken yhtä suurta perhettä ja vaikka suosikkijoukkue voi olla eri, kannustusta riittää jokaiselle ja voittajille hurrataan seuraväreistä huolimatta. Ja tietenkin suurimpana on se yhteenkuuluvuus oman joukkueen kanssa, joka vain vahvistuu mitä pidemmälle kisa etenee.
 |
| Joukkuetunnelma maalintulon jälkeen. kuva: kestavyysurheilu.fi |
Me teimme joukkueena lauantaina sen joka meille oli täysin mahdollista. Juoksimme nousujohteisen viestin, osuus osuudelta suorittaen omalla hyvällä tasollamme, antaen kaikkemme, luottaen joukkueen voimaan. Lähellä oli vieläkin parempi tulos taululla ja jonkin verran jäi viilaamista suorituksiin, mutta vain riittävästi motivoimaan edelleen lenkkipolulle ja uusiin treeneihin.
Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Kiitos kaikille, jotka elivät tunnelmassa mukana tukien ja kannustaen ja jakaen niin jännityksen kuin onnisumisen!
 |
| Kovin suomalainen! kuva: jukola.com |
-Heini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti