Alicanten leirin tilinpäätös

Jälleen on yksi leiri saatu harkkapäiväkirjan kansiin. Tällä kertaa maastoa kulutettiin kolmen viikon ajan maajoukkueen kanssa Espanjan Auringon alla Alicantessa, joka tarjoilee hyvät olosuhteet suunnistajalle monipuoliseen talviharjoitteluun. Alicanten lähimaastot ovat monipuoliset, kelit ovat näihin aikoihin keskimäärin hyvät, lentoyhteydet toimivat ja elintaso on edullinen. Siihen vielä hyvä seura, niin kaikki on kohillaan.

Osaltani leiri oli kaksijakoinen. Alun erittäin yllättävän ja erikoisen polvikivun vuoksi ensimmäinen puolisko oli hieman rämpimistä: pystyin juoksemaan, mutta ainoastaan kangasmaastoissa, joten suunnistukset mäkisissä maastoissa jäivät välistä. Mieli oli pahana, kun ajattelin ettei hommasta tule enää mitään. Katselin jo paluulentoja takaisin kotiin mököttämään. Onneksi ihmemies MacTonder lonksautti lonkkani paikoilleen ja polvikipu hävisi sen siliän tien. Loppuleirin jalat suostuivat yhteistyöhön, treenata sai just niin kuin halusikin, mieli oli parempi ja aurinkokin tuntui paistavan kirkkaammin.

Maajoukkueen valmennusjohto oli laatinut hieman aiemmasta poikkevan treeniohjelman. Muutamina päivinä suunnistettiin kolmeenkin otteeseen, joista viimeinen lamppu päässä. Itsekin asetin lampun päähän leirin aikana jopa seitsemän kertaa. Helpohkot kangasmaastot saivat pimeydestä sopivasti lisää vaativuutta, ja yötreenit toimivatkin tehollisesti kevyinä taitoharjoituksina.

Loppuleiristä matkailtiin maastojen perässä pariksi yöksi kohti sisämaata Granadaan. Reissun ohjelma oli rankka, melkein jopa härski. Siksi ihmettelenkin, kun sanotaan, että urheilu lisää yöunen tarvetta. Meikäläinen oli ainakin öisin sitä pirteämpi, mitä lähemmäksi kotimatka tuli.

Pitkän matkan treeni Coto Maravillasissa. Maasto sama, jossa juostiin viime vuonna Maailman Cupin osakilpailu. Hieno maasto, keli ja rata. Sain valtavat rakot päkiöiden alle.

Kevyen päivän huvituksena oli reissun tärkein startti. Voitin ajokortittomien sarjan ylivoimaisesti. Kelpaa lesoilla. 

Takaa-ajot käynnissä. Maajoukkueleirien yksi parhaista mahdollisuuksista on se, kun pääsee otattamaan parhaita vastaan. Palaute on välitön.

Nyt olen kaksi päivää kotona pessyt pyykkiä, käynyt koulussa ja parhaani mukaan palautellut. Seuraava reissu häämöttääkin jo viikon päässä, jolloin lähdettään Pohjantähden köörin kanssa ensin Tanskaan Danish Springiin ja sieltä suoraan Göteborgiin mönkimään varvikkoon. Sitähän on siellä kainaloon saakka.

-söhääjä

Heleppua

On tuo kestävyysurheilu aika heleppua. Silloin kun ei kolota, väsytä, flunssata, ketuta tai kiirusta. Oli aika makoisaa leireillä, laatuaikaa. Kestävyysurheilu ja kehittyminen on heleppua kun päivään mahtuu laatuharkkojen lisäksi myös lepoa ja rauhottumista, huonoja juttuja ja hyviä kirjoja (nettiäkään kun ei ollu:kui hienoo!:) reenien välisen kiiruksen sijaan. Outoa kun ei aamulla nukutakkaan. Voikin taas seuraavana päivänä heittää uutta kivaa ärsykettä ropalle samalla nauttien maisemista ja elosta. Juoksu tuntui päivä päivältä vahvemmalta vaikka toki väsypäiviäki pariin viikkoon mahtuu ja huomas että jotain oli ehkäpä kenties jääny talvella tai joskus tekemättä. Mutta enpä muista koska olis saanu kaksi viikkoa harrastaa juoksua antaumuksella ilman suurempia probleemia. Ekalla viikolla harjoittelin joka reenissä myös oikeanlaisia suunnistusliikkeitä. Toisella viikolla enemmän virheiden tekoa. Siinä tuli ehkä se väsy sitten. Suunnistusnälässä vedettiin ekalla viikolla ähkyyn asti. Yltäkylläisyydessä ei enää kiinnostanut ja ajatus harhautui maailman menoon juosten lappu kourassa. Tyhmää.

Hemmetin paljon harmitti ettei seurana ollut muita meijän likkoja. Ajatukset kyllä kävivät useasti esimerkiksi M:n reisiluussa ja H:n kantapäässä, varsinki niissä tokan viikon reeneissä;) Mutta näyttää että kaikki ehjiin päin jo ja nousukiidossa. Ja Annalla ja Sohvilla hyvät leirisetittelyt mj-kuvioissa. Munkaan ei onneksi tarttenu vetää one-man-relayta koko reissua, joten Kiitos kaikille huipuille matkaseuralaisille ja ryksän poppoolle!

Kotiinpaluuta siivitti tai ei siivittänyt norskien lakkoilu, mutta kotiin pääsi lompakkoa tyhjentämällä. Kouvolassa lumi on sulanut hiekoituksen kanssa yhteen ihanaksi ruskeaksi massaksi teiden varsille ja maisemaa värittää myös harmaa sumu. Keuhkoja hellii katupöly ja päivät täyttyvät arjen puuhista. Foreca lupaa huomiselle aurinkoista ja harkkarissa seisoo hallivedot. Heleppua... ;)  

Heikohkot maisemat terdeltä ja kelitkin melkeen pilviset...

Tsemppilöistä kaikille talven vikoihin reeneihin!!!

Mandi

Lopetan koko paskan

Tekisi mieli kyllä. Nimittäin lopettaa koko paskamainen lepäily, ja tehdä vain kaikkea kivaa. Kuten vaikka reenata. Ja kävellä ilman keppejä. Hypätä tasajalkaa ihan antaumuksella. Juosta, loikkia, pomppia. Edes vesijuosta, käydä salilla, pyöräillä tai hiihtää niin paljon kuin sielu sietää. Saada jotain täytettä harjoituspäväkirjaan.

Mikä tässä nyt muka mättää?

Olin kyllä ajatellut kirjoittaa kuluneesta talvesta. Siitä, kuinka elämän pääsisältö muodostuu sängyllä makoilusta ja kehonkuuntelusta. Tai ei oikeastaan kehon, vaan oikean reisiluun kaulan ja sitä ympäröivän, halkaisijaltaan noin parikymmentä senttiä olevan alueen kuuntelusta. Yllättävän vikkelästi päivät ovat kuluneet pohtiessa sitä, että tuntuuko siellä jotain vai eikö tunnu. Vai tuntuuko sittenkin. Ja sitten kun tuntuu, niin pääsee pohtimaan, että onko tämä vain tuntemus vai suorastaan särky. Kunnon säryn kanssa ei onneksi tarvitse miettiä muuta kuin sitä, että mikä saatana siinä on kun jalka ei parane. Olenko sittenkin tehnyt väärän johtopäätöksen tullessani tulokseen, että luu paranee parhaiten selinmakuulla möllöttäessä?

Särytkin häviävät ajan kanssa.  Kun viikko oli kulunut ilman että juuri mitään tuntuu sain luvan aloittaa varovarovaisen vesijuoksun ja kuulostella entistä tarkemmin. Tuntuuko, eikö tunnu, tuntuuko ehkä ennemmin lihaksessa, jota ei ole lähes kolmeen kuukauteen rasitettu. Ensimmäinen yritys aiheutti särkyä kahden kerran jälkeen, toinen on edennyt jo viiteen vesijuoksuun ja tuntemuksiin, jotka voi toistaiseksi vähätellä olemattomiin. Olisko huomenna aika vanhan kunnon leposäryn?

Kappas, edes jokin suunnitelmani onnistuu edes vähän sinne päin. Kirjoitin kuluneesta talvesta. Jos sitten seuraavaksi onnistuisin pääsemään toteuttamaan huolellisesti hiomaani harjoitussuunnitelmaa. Kirveen kaivoonheittämispäivä on 9.7. Sitä odetellessa lopetan tämän jaarittelun.

-marika.

Kunto puhuttaa

Viime viikonlopun kuuma puheenaihe oli suomalaisten kunto. No, siinä yhteydessä oli hieman turhan karkeita yhtäläisviivoja monessa kohtaa vedetty, mutta ainakin asia puhutti monia.

Kovia yhtäläisviivoja ruukataan myös vetää tässä vaiheessa harjoituskautta suunnistajien etelän-leirien tuloksista ja tulevan kauden kunnosta. Sofia haki itselleen referenssiä omasta kunnostaan pari viikkoa sitten järjestettyissä suunnistajien halli-MM:ssä, jona Portugal O-meetingiä on alettu kutsumaan. Monena viime vuonna olen itsekin testaillut kuntoani tässä vaiheessa kautta tuolla mainituissa kisoissa. Välillä on tullut positiivista palautetta, toisinaan kovin masentavia tuloksia omasta kilpailukunnosta. Minun kohdallani yhtäläisviiva on ainakin parina vuotena ollut se, että kun kulku on tässä vaiheessa ollut kova, edessä on ollut jyrkkä laskusuhdanne kesää kohti mentäessä.

Tämä talvi on ensimmäinen 10 vuoteen kun en ole käynyt, enkä tule käymään etelässä talviharjoituskaudella. En siis myöskään tule testaamaan kilpailukuntoani ennen maaliskuun lopun Danish Springiä, jonne eSKottarien kanssa olemme suuntaamassa. Päätös juontaa juureensa vaikeaan alkutalveen ja loppusyksyyn, joita varjostivat jalkavaivat ja influenssa (josta myös tässä blogissa tuli kirjoitettua). 

Tällä oli ikävä juosta.

Juuri tällä hetkellä en tarvitse kilpailuja todetakseni, että kuntokäyräni on kovassa nousussa. Sairasvuoteelta toivuttuani tammikuun puolen välin paikkeilla olen päässyt treenaamaan suunnitelman mukaisesti ja tunteja on kertynyt mukavasti. Ja mikä parasta, myös juoksumääriä olen pikkuhiljaa saanut lisättyä. Se, että hajoittelu maistuu ja tekeminen on mukavaa kertoo jo itsessään kehityksestä. Harva treeni on maistunut puulta tai tuntunut huonolta, ja uusia rajojakin on tullut koeteltua mm. "Kangasvuoren kevennyksellä" eli Jyväskylän "Murhaajamäessä" ja Kokkolan yhteislyseon käytävillä. 

On tässä vähän pääkoppaakin treenattu!

Alussa kaikki on helppoa kun kuntoa lähdetään kasvattamaan. Kaikki treeni kehittää, noin suurin piirtein. Niinpä vielä on helppo hymyillä ja ottaa kuntoa vastaan. Ensimmäisen varsinaisen vertailukohteen omasta kunnostani saan sitten maaliskuun lopulla Tanskassa. Tavoite kuitenkin on, että siinäkin vaiheessa voin vielä todeta, että suunta on ylöspäin!

-Heini

Pohjantähden hienosta HiSu menestyksestä innostuneena
lähdössä sivakoimaan AM-urille.

Kylmästä lämpimään

Alkuvuosi on kulunut hujauksessa. En ehtinyt sitä juurikaan odotella, kun koitti jo helmikuu ja aika talven lämpimän leirin. Kohdemaa oli tänäkin vuonna Espanja ja saavuimme tänne Alicanteen tiistaina. Levottomat ja liian lyhyet yöunet hotellissa yhdisttettynä matkustukseen tekivät ensimmäisestä reissupäivästä melko rankan, ja tutustumisharjoitus oli syytä ottaa maltilla. Toisena treenipäivänä jalkojen tukkoisuus alkoi hellittää ja suunnistuskin mastui hyvältä muutaman kuukauden tauon jälkeen.

Tänään meillä oli ensimmäinen kovempi harjoitus. Luvassa oli pitkänmatkan treenikisa mäkisessä maastossa modifioidulla kartalla. Karttaan oli jätetty käyrien lisäksi ojat, kivet ja jyrkänteet, mikä teki vaativasta maastosta vielä astetta haastavamman. Oma suoritukseni sisälsi enemmän nousua, kuin reidet olisivat toivoneet, hienon gepsikäyrän ja suunnistusnautintoa koko rahan edestä. Illalla kävimme vielä lyhyen yösuunnistuksen lähimaastossa ennen yhteistä illallista.

Leiri tulee kestämään omalta osaltani ensi viikon torstaihin saakka. Tavoitteena on tehdä laadukkaita treenejä hyvissä olosuhteissa ja mukavalla porukalla. Ulkomaanleirejä on vuodessa sen verran vähän, että se jo itsessään antaa treenaamiselle extraboostia. Lämpimät ja aurinkoiset kelit ja niiden tuoma rusketus ovat tietty plussaa. Reissun päätteeksi osallistun Turussa järjestettäviin nuorten SM-hallikisoihin. Siellä toivon mukaan keräillään leirin kypsyttämiä hedelmiä ja laitetaan ennätykset uusille lukemille.

Lämpimin terkuin,

Anna

Liian piukat pakarat

Viimeisen päivitykseni jälkeen treenirintamalla on tapahtunut toivottua vähemmän. Sain nimittäin Etelä-Afrikan korkeanpaikan leirillä ärsytettyä pakaran ja takareiden siihen kuntoon, että on pitänyt tehdä hieman kompromisseja harjoittelussa. Jalassa ei pitäisi olla mitään vakavaa, toivottavasti, ja tällä hetkellä koipi onkin ollut jo rauhoittumaan päin. Kuitenkin hieman korpeaa se, etten ole pystynyt optimaalisesti hyödyntämään takaisin merenpinnalle paluun tuomaa buustia. Tällä hetkellä, kun MM-kisoihin on aikaa vielä kuusi kuukautta, on tärkeämpää saada jalat toimimaan kuin muutamat rataharjoitukset kellotettua. Toimenpiteinä tähän jalan rauhoittumiseen on ollut harjoittelun kokonaismäärän vähentäminen, korvaavien harjoitteiden lisääminen, kaikkien tietämieni kehonhuollon asiantuntijoiden luona vierailu ja pienen flunssa sairastaminen.

Tässä vielä muutama muisto lämpimästä:

Välillä palauttavalla lenkillä olivat mukana myös sauvat, seeprat ja UV:t.

Kokonaisvaltainen MM-valmistautuminen: Whisky Tasting, Skotlantilaisella menulla

Ruohoradalta Belfastista. Kuvaaja on painanut nappia oikeaan aikaan.

Tyttöjen kanssa yhteistreenit olivat reissun parasta antia.

M. Sianoja suuntaamassa.

Alkaneella viikolla on tarkoitus lähteä tyttöjen reissulle M. Kaupin kanssa POMmiin eli Portugal O-Meetingiin. Kilpailut ovat suunnistajien hallikauden suurimmat karkelot, jossa viivalla on yleensä pitkä liuta maailman kärkinimiä. Kilpailut ovatkin hyvä paikka testata missä mennään harjoittelussa tällä hetkellä sekä fyysisellä että taidollisella puolella. Tässä vaiheessa harjoituskautta korjausliikkeitä on vielä helppo tehdä, mutta toisaalta liian radikaaleja johtopäätöksiä ei helmikuun alussa juostavista kisoista kannata tedä. Itselleni tällaiset kovatasoiset harjoituskilpailut ovat parhaita harjoituksia oikeita kipailuja silmällä pitäen siksi, että niissä keskittyminen tuppaa olemaan hyvällä tasolla. Kovat vastustajat, numerolappu, lähtöaika, kuulutus, loppusuora.

Portugalista paluun jälkeen käyn hengähtämässä kotona viikon verran, jonka jälkeen lähdetään maajoukkueen kolmen viikon leirille Espanjan Alicanteen. Leiriohjelma näytti sen verran tiukalta, että tulen varmasti nauttimaan reissusta. Toivottavasti myös pakarani.

/sohaaja

ajatuksen voima...ajatuksettomuuden voima...

Piti kirjoittaa blogiin tällä viikolla. Viikkoa on jälellä tunti ja kaksikymmentäneljä minuuttia ja vähenee koko ajan. Havaihduin äsken (tultuani Turuust kolmekymmentäkolme minuuttia sitten, jossa lähtö viivastyi unohtuneen kännykän takia, tyhjennettyäni kassit, täytettyäni pyykkikoneen, etsittyäni hukkuneen luottokortin löytäen samalla ”ei niin kadoksissa olleen” ajokortin) siihen, että harjasin hampaita oikealla kädellä, vasemmassa pidin kirjaa, jota "luin" ja samalla venytin vasempaa pohjetta tasapainotyynyllä seisten. Lopputulema: hampaat ehkä melkeen puhtaat, hampaankoloon jää aina jotain, tekstistä en tajunnut mitään ja pohjekin venyi kohtuu heikosti horjuvassa asennossa. Tätä tulee suuremmassa kuvassakin vähän turhan paljon. Ja mitä näistä meikäläisen perusillan tapahtumista opin...aina toivon että paljon, todennäköisesti aika vähän. 

Piti oikeesti kirjoittaa alla olevasta aiheesta, mutta pitänee ensin vähän korjata tätä peruspeliä.:) Ehkä jatkan sitten ensi kerralla tosta otsikon ekasta aiheesta... 

mandi