Jääpuikkokesä ja syksyn sävelet

Kesä loppuu ja syksyn tuloa ei voi estää. Vaikka viime viikko olikin pitkästä aikaa ihanan lämmin, ei kesäisestä tunnelmasta ollut enää tietoakaan tämänpäiväisessä rullahiihtotreenissä. Tänä kesänä tutuksi tulleet viisitoista astetta plussaa ja Oulun tavanomainen puuska sinetöivät sen, että elämäni ensimmäinen vesihiihtokokemus jäi myös viimeisekseni. Lunta näillä korkeuksilla tuskin saadaan vielä ensi kuussa, joten raikkahista syyssateista päästään nauttimaan vielä tovi.

Kulunut kesä oli huomattavasti leppoisampi kuin edellinen, sillä vartuttuani yli-ikäiseksi nuorten EM-kisoihin jäi jäljelle vain yhdet isot kisat, mihin satsata. Nuorten MM-kisat Norjassa menivät minulta kokonaisuutena hyvin ja kisojen jälkeen tuli sellainen tunne, että olen mennyt eteenpäin niin taidollisesti kuin fyysisestikin. Menestyminen ei vaatinut huippuonnistumista, vaan oma perushyvä suoritus riitti korkealle. Vaikka sprintin ja etenkin keskimatkan vedot olivat hyviä, oli pitkänmatkan hieno onnistuminen ja henkilökohtainen MM-mitali minulle tärkeä.

MM-kisojen jälkeen ehdin piipahtaa muutaman päivän kotona ennen lähtöä Barcelonaan. Viiden päivän bruna/rentoumis/ruoka/kulttuuri/kuntoiluloma isosiskoni kanssa teki hyvää niin mielelle kuin kropalle ja Espanjan auringossa olisi viihtynyt pidempäänkin. Lomafiilis oli korkealla kaivattujen rantakelien ja altaalla loikoilun vuoksi, mutta paljolti myös pääsykoetulosten ansiosta. Molemmat saimme opiskelupaikan Oulun lääketieteellisestä ja syksyn kuvioiden selvittyä saimme lomailla vailla huolen häivää. Barcassa oli ihanaa, mutta ikävä kyllä Lapin kesä ei vaatinut viikkoakaan, kun kovalla työllä hikoiltu rusketus alkoi haihtua.

Lenkkituristit

Loppukesän viettelin kotioloissa Rovaniemellä ja mökillämme Saariselällä. Osallistuin pitkästä aikaa tunturisuunnistukseen, jonka jälkeen jäimme muutamaksi päiväksi tunturimaisemiin leireilemään suunnistuskavereiden kanssa. Lapin reissun jälkeen oli vuorossa muutamat ratakisat, joissa juoksin uudet ennätykset ja sain myös ensimmäisen SM-mitalini yleisurheilusta 1500 metriltä. Elokuussa myös koitti muutto uuteen kotikaupunkiini Ouluun.

Koulu alkoi muihin yliopistoihin verrattuna aikaisin ja opiskelua on nyt kulunut kolme viikkoa. Ensimmäisten viikkojen jälkeen tuntuu siltä, että treenaaminen opiskelun ohella onnistuu hyvin ja aikaa jää myös muuhun. Syksyn ohjelmassa on tuttuun tapaan useammat SM-kilpailut ja mahdollisesti myös muutama maantiestartti. Etelän kisoihin onkin nyt astetta mukavampi lähteä, kun tukikohta on siirtynyt hitusen lähemmäs. ;)

-Anna

Kesän hiljaiseloa

Hiljaiselo ei ole huono elo. Vai voiko noin sanoa?

Jukolasta on jo vierähtänyt tovi jos toinenkin. Ei voi sanoa, että kesä meni tässä välissä sillä nythän kesäkelit vasta ovat alkaneet! Mutta ainakin kesäloma on vietetty ja paljon on eSKottaret-blogin hiljaselon aikana tapahtunut. Kesän tapahtumista päivitetään varmasti vielä kuulumiset syysiltojen hämärtyessä. Tässä omalta osaltani vähän kesän kuulumisia.

Jukolan jälkeen seuraava tavoitteeni oli Kainuun rastiviikko ja sen kokonaiskilpailu. Olin päässyt ihan kohtuulliseen kuntoon ja odotin itseltäni kerrankin tasaisen hyvää rastiviikkoa. Kalenterissani luki myös tuolloin heinäkuun alusta 3 viikkoa eteenpäin "kesäloma". No, tottahan siinä pari päivää ennen lomalle jäämistä kurkkua alkoi karhentamaan ja olo oli nuutunut. Kesäflunssa sieltä puski päälle ja vaikka kuinka optimisti yritin olla jouduin antautumaan taudille ja vietinkin KRV ensimmäiset kisapäivät sängynpohjalla. Viikko sairastamista ja parantelua ja torstaina pääsin avaamaan rastiviikkoni pitkän matkan katsastuskisalla. Yllättävän hyvin jaksoin taudista huolimatta painaa ja suunnistaa ja kisassa oli monta hyvää hetkeä. Osallistuin myös perjantain viimeiseen osakilpailuun, takaa-ajoon, todellisesta takaa-ajajan lähtökohdasta. Vaikka ei minkäänlaisia sijoituspaineita ollut, pummi puhutteli jo alkumatkasta, mutta mukava oli päästä suunnistamaan.

Kun muut kisasivat KRV:llä, minä kävin kalassa kun olin toipunut. Tarttuipa virveliin hauki!

Kainuusta loma jatkui karavaanin kyydissä Pyhätunturin kautta pohjois-Norjan Lakselviin, Altaan ja Lyngeniin. Reilu viikko vietettiin Mandin, Jarskin ja Juhan kanssa matkailuautoelämää ja ihasteltiin komeita maisemia ja maukkaita maastoja. On se ihme kuinka noin lähellä on noin mahtavia ja Suomesta poikkeavia maisemia! Muutama kuva alla.

Lyngenin valloitus

Ei siellä huipullu juurikaan tuullut.

Vielä saatoin viikon viettää myös mökkeillen Kokkolassa ennenkuin oli välityöviikon aika. Jos oli Norjassa ollut mäkeä reiskan rasitteeksi, niin Kokkolassa oli sitten sitä kuuluisaa pursua ja varpua. Kävin koejuoksemassa FSOM pitkän matkan rataa ja olin kyllä heittää nastarit naulaan epätoivosta sen jälkeen. Ehkä sitä nuorempana ei vain osannut vielä verrata varvikossa etenemisen tunnetta avokalliolla kiitämiseen. Näin jälkeenpäin ajateltuna kuitenkin hyvä treeni niin kropalle kuin kopalle!

Ilta-aurinkoa mökin rannalla.

FSOM långdistans alku. Kannattaa käydä kokemassa!

Pidinpä sitten vielä vähän irrallaan näistä ensimmäisistä kolmesta yhden lomaviikon, koska halusin ajoittaa sen muuttoomme uudelle paikkakunnalle. Heinäkuun viimeinen päivä oli pitkä ja hermoja raastava koettelemus, mutta kiitos mahtavien apureiden, selvisimme siitä hengissä ja kimpsut ja kampsut saatiin muutettua pääkaupungista Suomen Chigagoon, Lahteen. Moni voisi sanoa, että loma muuton yhteydessä on hukkaan heitettyä aikaa, mutta siitä olen täysin eri mieltä. Viimeinen lomaviikkoni oli Aivan Mahtava ja se kruunasi kyllä koko tämän vuoden kesälomani. Sain puuhastella uudessa kodissamme ja tutustua uusiin lenkkipolkuihini ja lähiympäristööni, uida, ottaa jopa vähän aurinkoa (joka siihen asti kesällä oli ollut viileää puuhaa!), ja levätä ja myös kisata pitkän tauon jälkeen.

Salpausselän saldoa.

Nyt on arki koittanut ja tähtäimessä ovat jo syksyn SM mittelöt. Uusi koti ja treeniympäristö ovat tuoneet sopivasti lisämotivaatiota treeneihin ja meno maistuu tällä hetkellä hyvältä kaikin puolin. 15 SM mitalia on vielä jaossa tällä kaudella. Yksi maistuisi kyllä kauden kruunuksi minullekin.

Heini

Vammapäiväkirjan jatko-osa

Kirjoittelin tammikuun lopulla vähän päiväkirjaa tänne blogiin. Siitä on nyt kulunut viitisen kuukautta ja vuoden puoliväli on sopivasti käsillä, joten vilkaistaanpa miten mulla on mennyt ja menee nyt.

Helmikuu
Kuun lopulla kävin röntgenissä ja reisiluun kaula todettiin ehjäksi. Sain ensimmäisen kuntoutussuunnitelman:

Maaliskuu
Vesijuoksua, kuntopiiriä ja pikku hiljaa myös pyöräilyä. Jalassa silloin tällöin tuntemuksia, mutta ei kipua ja särkyä. Reeniä 5-13h viikossa, mukana myös ensimmäiset kävelylenkit. Aloitin kilometristä metsässä joka kolmas päivä. Lähdin Espanjaan pyöräleirille kymmeneksi päiväksi kuun lopulla.

Huhtikuu
Lonkka kipeytyi muistaakseni leirin toisena päivänä. Parin päivän paniikkilevon ja lääkärin konsultoinnin jälkeen todettiin, että se on todennäköisesti vain iliopsoas-lihas, joka on talven käyttämättömyyden jälkeen ylikuormittunut ja ärtynyt. Pyöräily jatkui, mutta kävin myös tutustumassa espanjalaiseen uimahalliin ja senioripuiston harjoitusmahdollisuuksiin.

Huhtikuussa pääsin  myös vihdoin aloittamaan juoksun! Ohjelmassa oli pelkkää suunnistusta, koska pehmeä pohja on vähemmän riskialtis luustolle. Tiomilan takia otin riskin ja tein kaikki juoksureenit kovaa, jotta ehtisin kelvolliseen kuntoon lyhintä osuutta varten. Viikkokilometrit olivat 5, 10 ja 11.

Täällä tuli reenin loppupuolella nilkka kipeäksi. Vedin silti tietty reenin loppuun ja pari juoksuvetoa päälle.

Whatsapp-etädiagnosointia

Toisen viikon loppupuolella joku alkoi tökkiä puukolla oikean nilkan sisäsyrjää. Diagnoosina oli ärtynyt hermo. Kivuliain vammani ikinä, mutta kuulemma juoksemalla en saisi hermoa rikki, joten jatkoin juoksemista. Kipukin väheni pikkuhiljaa, joten kävin avaamassa kisakaudenkin pareissa pikkukansallisissa. Huhti-toukokuun vaihteessa tuli jo 24 kilometrin viikko.

Toukokuu
Juuri sopivasti pari päivää ennen Tiomilaa hermo lopetti hermoilun. Alkoi siis näyttää hyvältä. Tiomila-aamuna kävin oikein kävely-hölkkäämässä kivuttoman aamulenkin. Mitä nyt akilleksia hiukan kolotti.

Itse viestin ensimmäinen kilsa laputettiin tietä ja peltoa sellaista vauhtia, mitä jalkani olivat kokeneet viimeksi marraskuussa. Alkurasteille tuli pari pientä koukkua, sitten meni puoli kilsaa hyvin, minkä jälkeen molemmat akillekset lopettivat yhteistyön. Ne jäykistyivät ja kipeytyivät tehden lopuista neljästä kilometristä todella epämukavat. Raahauduin vaihtoon kaukana kohtuullisilta sijoilta ja vasen jalka lähes kävelykelvottomana.

Onneksi oli taas maajoukkuelääkäri paikalla ja valmiudessa. Arviona oli oireiden perusteella tulehtunut tai revennyt peroneus-jänne.

Pari kertaa ehdin suojuosta. Melkein nauratti.

Viikossa se ei tullut paremmaksi kylmähoidolla ja päkiäponnistuksen välttelyllä, joten käväisin magneetissa katsomassa oliko jänne revennyt. Ei ollut, mutta kantaluu oli murtunut.

Rasmuhan se siellä.

Sain vähintään 6 viikkoa juoksutaukoa. Eli lisää pyöräilyä, vesijuoksua ja voimareeniä. Keppejä ei tarvinnut, jos kantapää on koko ajan kivuton. Kivuton ja muutenkin täysin normaalin tuntuinen se onkin ollut suunnilleen kuvauspäivästä asti.



Kesäkuu
Pyöräilyä, vesijuoksua ja voimareeniä. Vesijuoksu tosin vähenemään päin, koska suurin osa uimahalleista laittaa altaansa kiinni kesäksi.


Tytöt juoksi hienosti Venloissa. Tuli itellekin vähäksi aikaa hyvä mieli.


 Kävin kontrollikuvassa viime torstaina ja jalka on parantunut erinomaisen hyvin. Siitä hyvästä sain vielä toiset 6 viikkoa juoksutaukoa, jotta kantapää varmasti paranee.

Paalasmaalla oli hienoa, vaikken pyöräilystä tykkääkään.

Bonuksena lonkankoukistajakin kipeytyi taas pyöräilystä, joten nyt ollaan liikunnattomalla viikolla. Reisiluun kaulan rasitusmurtumanhan voi juoksun lisäksi hankkia pyöräilemällä, varsinkin jollei harrasta mitään tärähtelevää liikuntaa. En aio käydä magneettikuvassa katsomassa, että onko kyseessä oikea vika vai luulomurtuma ainakaan ennen elokuuta.

-vamMarika

Lisää Venlatunnelmia, koska Venloja ei voi tunnelmoida liikaa

Kirjoitin matkakertomuksen: http://www.suunnistus.net/fi/news/matkakertomus-–-venlojen-ankkuriosuus

-Sohaaja

Venlatunnelmia

Sanattomaksi vetää, ainakin näin maanantaina heti huikean Venla-viikonlopun jälkeen. Niin suuria tunteita, kokemuksia ja elämyksiä lauantai jälleen tarjosi, ettei niitä helposti sanoiksi pueta. Neljätoista kertaa olen jo ollut mukana, mutta aiempi kokemus ei yhtään haalista tämänkertaista elämystä. Ehkä päinvastoin, se jopa mahdollistaa uudella tavalla kaikesta nauttimisen, niin odotuksesta, innostuksesta kuin jännityksestäkin.

Yhteenkuuluvuus on yksi suurimmista Jukolaan liittyvistä tunteista. Todellakin tuntuu siltä, että kaikki Jukolaa seuraavat ihmiset ovat hetken yhtä suurta perhettä ja vaikka suosikkijoukkue voi olla eri, kannustusta riittää jokaiselle ja voittajille hurrataan seuraväreistä huolimatta. Ja tietenkin suurimpana on se yhteenkuuluvuus oman joukkueen kanssa, joka vain vahvistuu mitä pidemmälle kisa etenee.

Joukkuetunnelma maalintulon jälkeen. kuva: kestavyysurheilu.fi

Me teimme joukkueena lauantaina sen joka meille oli täysin mahdollista. Juoksimme nousujohteisen viestin, osuus osuudelta suorittaen omalla hyvällä tasollamme, antaen kaikkemme, luottaen joukkueen voimaan. Lähellä oli vieläkin parempi tulos taululla ja jonkin verran jäi viilaamista suorituksiin, mutta vain riittävästi motivoimaan edelleen lenkkipolulle ja uusiin treeneihin.

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Kiitos kaikille, jotka elivät tunnelmassa mukana tukien ja kannustaen ja jakaen niin jännityksen kuin onnisumisen!

Kovin suomalainen! kuva: jukola.com

-Heini

Korkkarit kattoon

Kesäkuu alkoi eilen ja tällä hetkellä elämä on aika leppoisaa. Parin viikon ajan päivien ohjelmassa on ollut lähinnä treenit ja ylimääräistä aikaa olisi vaikka muille jakaa. Tiiviin kevään jälkeen pieni tai isompi velttoilu taitaa kuitenkin olla paikallaan. Saanpahan keskittää kaiken tarmoni treenaamiseen ja lomasta nauttimiseen.

Viime lauantaina koitti se päivä, kun minäkin sain painaa valkolakin päähäni. Juhlien järjestely ja mekon etsiminen aiheuttivat tietysti oman stressinsä, mutta se oli kaikki sen arvoista. Juhlapäivä oli kaikin puolin ikimuistoinen ja hattuunkaan ei tullut tahroja. Todistusaineistoa on nähtävillä alempana.

Kisakausi on jo pitkällä, mutta palattakoon ajassa hieman taaksepäin kevääseen. Näyttökisoja nuorten MM-kisoihin on nyt juostu neljä kuudesta ja viimeiset näytöt annetaan ensi viikonloppuna. Kisat ovat menneet hyvin ja saan lähteä rennoin mielin haastamaan itseäni Iso-Syötteen tyhjiin rinteisiin. Samantyyppistä maastoa lienee luvassa myös JWOCissa, joten kisat toimivat hyvänä harjoituksena heinäkuuta ajatellen. Näyttökisojen ja 10Milan lisäksi kevääseen on mahtunut myös debyytti Huippuliigassa ja SM-keskimatka, josta kotiin tuomisena oli hopeamitali.

Särkänniemisuunnistus ja hetki ruudussa

Kesälomailu jatkuu nyt jonkin aikaa kotona Rovaniemellä, kestävyysurheilun keskuksessa Ounasvaaralla. Pääkisoihin on aikaa viisi viikkoa ja juhlahumun laannuttua treenit ovat taas jatkuneet suunnitelmien mukaan. Mieli on hyvä ja tästä jatketaan eteenpäin.

Rantakelejä odotellessa!

-Anna