Kuulumisia Lapista

Eat, sleep, train, netflix, repeat. Pitkälti tällä kaavalla kului viime viikko mökillämme Saariselällä. Peekooastia tuli mätettyä täyteen reunoja myöten ja tänään viettelenkin ansaittua lepopäivää. Reilut kaksikymmentä senttiä lunta ja mahtavat baanat maksimoivat treeninautinnon aidon Lapin maisemissa. Alkoi jopa vähän himottaa taas viivalle sukset jalassa! Entisenä vaparin suosijana olen alkanut tykästyä yhä enemmän perinteiseen tyyliin. Tähän mennessä olen jo kuusinkertaistanut viime talven yhdeksäntoista pertsan kilometriä. Monesti olen kuullut, miten se olisi juoksijalle parempi vaihtoehto. Toivottavasti panostus näkyy ensi kesän askeleessa!

Paluu arkeen tuntui pahalta, mutta onneksi paljon ei ole enää jäljellä. Aloitin tänään viimeisen jaksoni lukiossa. Koulun päättymisen lisäksi ensi vuosi tuo mukanaan muutakin uutta: erivärisen kisapaidan. Harkittuani asiaa aikani päädyin jättämään kasvattajaseurani OH:n ja siirtymään Pohjantähteen. Ehkä painavin syy päätökseni takana oli se, että pääsisin treenaamaan kokeneiden ja kovien naisten kanssa, mikä on varmasti kehittävää. Näillä näkymin aion hakea opiskelupaikkaa Oulusta ja sekin tuki ratkaisuani. Naiset ovat myös menestyneet loistavasti suurviesteissä ja tietysti unelmoin siitä, että joskus pääsisin täydentämään viestijoukkuetta. Hetkeäkään en ole päätöstäni katunut ja minut on toivotettu lämpimästi tervetulleeksi, kiitokset siitä!:)

Lyhyenä tiivistelmänä viime vuodesta voisin sanoa, että mennyt kausi oli aika repaleinen. Vastoinkäymisiltä, huonolta tuurilta, kyyneliltä ja kirosanoilta ei vältytty, mutta oli niitä hyviäkin hetkiä. Virheistä on opittu ja toivottavasti viisastuttu. Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevaa vuotta ja uusia haasteita. Ensi vuonna siis vihreä-valkoisissa - odotan innolla!

-Anna