Neiti nr. 4 – Countdown Tiomila

Numerolla neljä meille esittäytyy nti. Negaatio Säkyläst. Hän tykkää kissoista enemmän kuin ihmisistä eikä hänellä ei ole kulkenut vielä koskaan. Mitä enemmän hän ähisee, puhisee ja kiroilee kisa-aamuna, sitä parempi kisa on tulossa. Hän kuvailee itseään pessimistiseksi realistiksi. Arvoisat lukijat – hän on Marika Teini.

Marika on kasvanut isossa perheessä Säkylässä ja saanut suunnistusoppinsa Rasti-Lukossa.  Suuntaa hän ampuu levykompassilla, ja tekee sen erinomaisen tarkasti. Pääsääntöisesti Marikan gps -jälki onkin jopa tylsän kaunista. Hän on kylmäpäinen kilpailija, joka ei herkästi höntyile.

  

Kuva: Touho Häkkinen

Marika on menestynyt erityisesti  sprintissä, vaikka ei omasta mielestään olekaan rintteri. Takana on kuitenkin jo kolme naisten MM-sprinttiä. Tämä johtunee Marikan mielestä todennäköisesti muiden huonoudesta. Tai ei ainakaan omasta hyvyydestä.

Marika on myös varsin noheva likka. Kun jotain pitää järjestää tai tehdä, ottaa hän usein homman hoitaakseen muiden vielä sisäistäessä asiaa. Marika on myös todella analyyttinen ja pohtiva suunnistusta ja harjoitteluaan kohtaan. Terävyydestä kertokoon myös se, että Marika opiskelee tällä hetkellä lakia Joensuussa.

Sauli itseään fiksummassa seurassa. Kuva: Touho Häkkinen.

Marikan inhorealistisen, sarkastisen ja mustaa huumoria säteilevän pinnan alla on paljon piileviä ominaisuuksia. Hän on mm. yllättävän kätevä emäntä keittiössä, ja kykenee pyöräyttämään tortun jos kakunkin tuosta noin vain.  Marika on myös (turhan) triviatiedon mestari, ja yllättää itsensäkin luettelemalla vaikkapa Norjan kuninkaallisten nimet viikinkiajoilta lähtien.  Eikä tarvitse olla kovinkaan kummoinen vitsi, suorastaan huono riittää, kun Marika silmät vettyvät naurusta. 

Kuva: Outi Ojanen

Marikalla on takana ehkä uransa haastavin talvi. Joulukuussa diagnosoitu reiden kaulan rasitusmurtuma haukkasi talviharjoittelusta ison palan, ja juoksun pariin on palattu vasta viime kuussa. Kuitenkin joskus liikaan harjoitteluun sortunut Marika tulee olemaan joidenkin veikkauksien mukaan tällä kaudella jopa elämänsä kunnossa, kun karille ajo kevätharjoittelussa on vältetty. Tiomilassa askel ei varmasti ole vielä herkin, mutta Marikan perustason ollessa korkea luottaa joukkue Marikaan kuin raumalaiseen peruskallioon.

Neiti nro 3. Countdown Tiomila

Esittelyssä vuorossa Heini Wennman, Weini Hennman

Jos ketään ei jännitä, niin ei haittaa, Heini jännittää muidenkin puolesta. Jännitys on kuitenkin aina positiivista pulputusta, joukkueeseen tarttuvaa innostavaa tahtoa ja kihelmöivää odotusta sävytettynä ”måste kissa nu” -lausahduksilla, tosin siihen riittää myös noin plus kolme astetta, vesihana, kymmenen kilometriä autossa tms.

Aina iloinen ja ystävällinen Heini on myös jo perinteistä eskojen kalustoa ja läpeensä valkovihreä joukkuepelaaja. Peruskoulutuksen Heini sai OK Botnian paidassa ja jo silloin tutuksi tuli aloitusosuus. Osuuksista siis maistuu varsinkin aloitusosuus, paitsi jos kysyt henkilöltä itseltään. Kokemus on tuonut varmuutta ja oma pää pysyy viileänä tiukemmissakin paikoissa.

Toukokuussa Heinistä tulee hullu, siis silloin kun Euroviisut tulee telkkarista. Europoppi, varsinkin ruotsalaisten tekemä, sytyttää Heinin välittömiin tanssiliikkeisiin ja paluun joukkuevoimisteluaikoihin ja kuvioita vain tulee jostain. Kyseinen musiikki on myös parasta sytyttämään Heinin kisaviiliksen, niinpä hän on kuin kotonaan Tvåmila areenalla.

Tuleva tohtorisnainen löytyy vielä hetken aikaa pääkaupunkiseudulta, mutta lähiaikoina osoite saattaa muuttua hiukan pohjoisemmaksi. Työn ohessa Heini reenaa mieluusti sata lasissa. Tänä talvena tätä on hiukan haitannut kantapää, mutta vaivat alkavat olla ohi ja vauhti on sopivasti hirmuisessa nousukiidossa ja hiihtämällä niitetyt kilometrit alkavat transferoitua metsäaskeleeseen!

Neiti nr. 2 - Countdown Tiomila

Toisena Tiomila-joukkueemme jäsenenä esittelyvuorossa on Marttiina Joensuu, jota kutsutaan myös Mandiksi tai Maraksi.



Marttiina on aloittanut suunnistusuransa Nivalassa, joka on suunnistuspitäjänä erityisen tunnettu siitä, että ojanpäitä riittää rastipisteiksi.Ojien laskemisesta Marttiina on kuitenkin edennyt varsin taidokkaaksi suunnistajaksi, joka etenkin viesteissä suunnistusvarmuudellaan kepitää navigaattorinkin.

Voittoisan FinnSpring-viestin palkintojenjako. Kuva: Suomusjärven Sisu

Jo tämän vuosituhannen alussa seuraksi vaihtui SK Pohjantähti, joten Marttiina on juurtunut hyvin oululaisseuraan, vaikkei ”ookkonää” irtoakaan ihan luontevasti hänen huuliltaan. Mandilla on taustalla myös maajoukkueura hiihtosuunnistajana, mutta se on ollut jo useamman vuoden menneen talven lumia ja tavoitteet on suunnattu kokonaan suunnistukseen.

Marttiinan kotiosoite löytyy Kouvostoliitosta, jossa hän työskentelee täysipäiväisesti Kouvolan Suunnistajien nuorisovalmennuspäällikkönä. Siihen kun ynnää vielä Marttiinan omat reenit, niin elo onkin pelkkää suunnistusta. Silloin harvoin kun Mandilla on vapaa-aikaa, hän käyttää sen viisaasti nauttien olemisesta, tekemättömyydestä ja kiireettömyydestä.

Marttiina suunnistusvapaalla lomalla.

Marttiina tunnetaan suunnistuspiireissä siitä, että vaikka koko talvi olisi mennyt kuumetaudissa, niin ei Mandin tarvitse tehdä keväällä kuin pari reeniä ja se on taas kunnossa. Tämä onkin hyvä ominaisuus, sillä Marttiina on saanut kasaan viime vuosina harmittavan vähän terveitä ja ehjiä harjoitusjaksoja. Vastoinkäymisistä huolimatta hän on yleensä kammennut itsensä mukaan suurviesteihin ja poikkeuksetta juossut mainiosti.

Vamma-analyysia.

 Mandin toinen vahvuus suunnistajana on monipuolisuus. Kaikki matkat sprintistä erikoispitkään kulkevat ja viesteissä hoituu mikä tahansa osuus aloituksesta ankkurointiin. Muut nurisevat ja kranttuilevat osuuksistaan, mutta Mandi juoksee sen, mikä joukkueen kannalta on järkevintä. Vaikka sitten toipilaana tai jalkavaivaisena. "Anything for the team".

Kuva: Suomusjärven Sisu

Neiti nr.1 - Countdown Tiomila

Tänään on enää 5 päivää aikaa lauantaina juostavaan Tiomila viestiin. Nyt onkin hyvä aloittaa "the final countdown" kohti h-hetkeä! Toteutamme tämän alas-laskun esittelemällä kunakin päivänä lauantaihin asti yhden eSKottaren tämänvuotisesta kokoonpanostamme.

Ensimmäisenä esittelyvuoron saa Sofia Haajanen. Tunnetaan myös nimillä Tönö, Sohvi ja etenkin sosiaalisessa mediassa Sohaaja. Sofia on ainut eSKottarista jonka äidinkieli on Oulunmurre ja joukossamme se, joka pisimpään on edustanut Pohjantähteä, aivan seuran alkuvuosista lähtien.

SM viestin ratkaisu 2015. Kuva: Touho Häkkinen

Sofia tunnetaan kestävänä ja juoksuvoimaisena suunnistajana, jonka kiri on yhtä herkässä kuin liisterisukset alamäessä. Siitä viis Sofia on ratkaissut useamman viestiankkuroinnin eSKottarien eduksi ja onpa hänellä henkilökohtainen aikuisten SM-mitali viime syksyltä SM sprintistä. Sofia kuuluu huippusuunistajana enää harvaan esiintyvään "levykompassi"-joukkoon. Polvisuunta taittuu jo toki hieman pystymmästä asennosta kuin esi-isillä aikanaan.

Sofia SM keskimatkalla 2014. Kuva: Touho Häkkinen

Sofia viihtyy suunnistajana tiukoissa paikoissa eikä esimerkiksi otatus nainen naista vastaan hätkäyttää Sofiaa ensikädessä. Kovista karkeloista onkin ollut tuloksina mm. viime vuoden Venlojen viestissä Simone Nigglin päänahka lopputaistossa, Italian MM kisojen henkilökohtainen 9.s sija ja parin vuoden takaa Ruotsin EM kisojen viestihopea.

SM sprintin 2015 ja kevätleirin 2016 hymyä. Kuvat (sprintti): Touho Häkkinen

Teoriassa Sofiaan voi törmätä Helsingin keskustassa, joka on Sofian arkiympäristöä. Kuitenkin talvikaudella Sofian löytää varmemmin sieltä missä aurinko paistaa ja tiet ovat sulat eli tuskin edes Suomesta. Kevät- ja kesäkaudella Sofian hyvin todennäköisesti bongaa sieltä mistä rastikansan yleensä, suunnistuskisoista. Lähes varmoja tuntomerkkejä ovat: Noname-untuvatakki ja jatkuva iloinen puheen solina.

Isona Sofiasta tulee opettaja. Ammatin vaatima periksiantamattomuus on yksi Sofian perusominaisuuksia. Sofian kanssa keskusteluun lähtiessä on syytä varautua useammalla kuin yhdellä argumentilla. Haajas-suvun useamman edustajan ollessa koolla keskustelun äänenvoimakkuus ja tempo nousevat  usein kokemattomalle sivustaseuraajalle päätä huimaaviksi.

Kisaspekulaatiot käynnissä.

Kovien suunnistuskisojen lisäksi Sofia osaa ottaa ilon irti myös tanssilattialla. Nuoruuden kehtiysvuosien monet tanssitunnit ja selkärankaan juurtunut rytmitaju nousevat näinä hetkinä vahvoina pintaan. Monipuolisuus on valttia sanotaan!

Tikkiin tai telakalle

Jalan pitäisi olla ehjä. Se oli lähes ehjä maaliskuun alun magneettikuvassa. Sain jättää kepit pois ja alkaa pikkuhiljaa vesijuosta ja pyöräillä nousujohteisesti. Pääsin tekemään ekat maastokävelytkin. Kolme viikkoa meni ongelmitta, mutta pyöräilyleirillä Espanjassa ekan pidemmän ja nousuisemman lenkin jälkeen talven uskollinen seuralaiseni leposärky palasi lonkkaan. Reenit jäihin, paniikkigooglausta ja -viestejä lääkärille.

Espanjalaista suunnistussatsausta - kaivettu suppamaasto

Olin siis joko rikkonut kolme kuukautta parannellun luun tai sitten lonkassa kolotti joku muu. Päätimme doctor Möön kanssa valita vaihtoehdon b) jokin muu ja jatkaa reeniä, sillä jollei luu kestä nyt, niin ei se kestä koko kaudella. Syynä kolotukseen voisi olla esimerkiksi ensin käytön puutteesta surkastunut lonkankoukistaja, joka nyt sitten käytöstä ylirasittuu ja ärtyy.

 

Tehtiin suunnitelma, jolla selviän mukaan Tiomilaan, jos kaikki hyvin menee. Jos ei mene, niin kohta kävelen taas keppien kanssa. Oli helppo päätös jatkaa reeniä, sillä kun yritti parantaa jalkaa levolla ja maltilla melkein neljä kuukautta, niin onhan se jo riskinoton vuoro. Kestää, jos on kestääkseen. Jos ei kestä, niin voin ainakin lopettaa haihattelun tämän kesän osalta.

Pyöräilymaasto ennen ongelmia

Pyöräilymaasto jälkeen ongelmien

Vajaat pari viikkoa sitten teinkin ekan juoksureenin, 2 kilometriä maastossa. Maastossa olen edelleen pysynyt, eilen meni jo 4 kilometriä ja yhteensä juoksua on takana huimat 15km. Jalka roikkuu edelleen mukana, kiukuttelee lähes jokaisen reenin jälkeen, mutta ei ole mennyt huonommaksikaan. Pysyisi nyt kasassa sinne toukokuun yhdeksänteen päivään, näin aluksi.

-marika.

Parkkeerasin taskuun. Kuvan auto ei liity tapaukseen.

Leirimuistoja - Danish Spring ja Göteborg

Leirin teema oli omalta osaltani kenkävalinta. Kuvassa 50% reissuvarastosta. 

Saavuttiin kisapaikalle. Tanskan Spring Cup avasi reissun ja monella meistä kisakauden.

Kivin ja kovin! Tanskan kisat kisattu ja Marttiina ja Anna palaamassa kotiin.

Siirtyminen Tanskasta Göteborgiin Sillan kautta.

Teknikträning 1. Göteborg. Kilometrivauhdit tuplaantuivat Spring Cupista.

Vahtikissamme Jansson

Göteborgissa oli treenit ja treeniseura kohdillaan. Suomen ja Tanskan junioreiden kanssa takaa-ajokisa, jossa eSKottarilla ihan mukavat lähtöasetelmat.

Pitkäperjantaina haettiin energiaa Göteborgin keskustasta.

Liilat lyylit

Pyykkiä pestiin ahkeraan vaikka kelit olivat suotuisat.

Viimeinen rastiretki. Suunnistusintervallit jossa miehet jahtasivat naisia ja taisivat saada kiinnikin.

Summa summarum "Aivan mahtava" reissu! Aiemmin asetin tavoitteeksi, että tämän leirin jälkeen voisin sanoa kuntoni edelleen olevan nousussa. Tunnen tavoitteen täyttyneen ja reissun toimineen hyvänä ponnistusviikkona kohti kesän kisoja. Tiomila häämöttää nyt jo muutaman viikon päässä ja sitä kohti edetään koko ajan vahvemmin askelin.

-Heini-

Debyytti Tanskassa

Lumet sulaa ja kevät etenee. Pohjoisessa pääsee vielä hyvin nauttimaan talviurheilusta, mutta täällä Oulun korkeudella on jo pitkään saanut lompsutella sulilla urilla ilman nastalenkkareita. Kevään ylppäriponnistelut sujuivat varsin kivuttomasti ja sain lukio-opintoni kunnialla päätökseen. Sen verran kuitenkin lukemiseen kyllästyin, että soin itselleni viiden päivän  rentoutumisloman Vuokatin suunnalla. Nyt kirjat on taas avattu ja kannet paukahtavat yhteen vasta pääsykokeiden jälkeen toukokuussa.

Kisakausi starttasi tänä vuonna minullakin jo maaliskuussa. Kotiuduin eilen neljän päivän kisareissulta Tanskassa, missä en vielä aikaisemmin ollut suunnistanut. Danish Springin kolme kilpailua, sprintti, keskari ja pitkämatka, tarjosivat näppärän setin kauden avajaisiksi ja pääsin myös vertaamaan vauhtiani kovassa seurassa. Kärki menee lujaa ja paljon on tehtävä töitä, jotta joskus pystyisi heitä haastamaan. Omista suorituksista jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis ja kevään myötä meno varmasti paranee. Mukavassa porukassa viikonloppu kului nopeasti ja reissu oli kaikin puolin onnistunut. Seuraavaa odotellessa… :)

Seuraavat suunnistuskisat ovat muutaman viikon päästä järjestettävät Silja-rastit. Niitä ennen on luvassa parit maantiejuoksukisat, joista toinen on yksi nuorten MM-näyttökilpailuista. Kolme viikkoa on siis aikaa saada trimmattua juoksuvauhtia maantiekympille. Sitä ennen ehtii kuitenkin vielä nauttia aurinkoisista pääsiäiskeleistä Lapissa ja tehdä viimeiset hiihtolenkit.

Keväisin terkuin,

Anna