Kyllä ei piuhat yhdisty niin, että komennot kulkisivat aivoista pohkeisiin asti.
Ihan kuin muistaisin hämärästi osanneeni joskus loikkia (ainakin menneiden vuosien harjoituspäiväkirjoista löytyy siihen viittaavia merkintöjä), mutta näiden muutaman laahustavan kokeilun perusteella muistanen väärin. Ehkä vielä jonain päivänä.
Joulukuinen Joensuu |
ip: s 55'/7km PK2-VK1 + vr 10'
Vuoden viimeinen Torstaityöstö Kirkkokalliolla. Viivalla tällä kertaa vain Oma, Late ja mä. Koska Joensuun lähimaastot ovat sulia, yritimme etsiä lunta tarvottavaksi pohjoisesta Kolin suunnalta, mutta epäonnistuimme. Lunta oli vain vaaran harjalla, eikä sielläkään haitaksi asti, minkä seurauksena hankeen mitoitettu ratakin osoittautui kolmasosan alimittaiseksi tavoiteaikaan nähden. Tätä kaikkea pettymystä korvasi hieman se, että maasto oli parasta priimaa, mitä Pohjois-Karjalalla on tarjota. Vielä yhtenä miinuksena on toki mainittava se, että metsän hienoutta fiilistellessä karttakontakti pääsi lipsumaan pari kertaa.Tiivistettynä reeni oli siis niin hieno ja onnistunut, ettei mun negaatioinen sanavarasto riitä sitä kuvaamaan.
Alla vielä rakeinen ja tärisevä juoksuvideo, joka ei tee minkäänlaista oikeutta maastolle ja on kuvattu sen lumisimmasta osasta. Gepsiseuranta taas ei tee oikeutta mun suunnistussuoritukselle, vissisti leimasin rastit oikeissa paikoissa. Vuoden -91 karttapohjaa oli vaan paha kalibroida kohilleen. Nih.
-marika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti